top of page

Tuunauksesta toimeen

Hei vain. Omavaraisbloggaajat ovat koossa jälleen. Ympäri Suomen, etelästä pohjoiseen kuullaan kuulumissii kotivaraelojen ja tilojen arjesta. Tuttuun tappaan kirjoituksiamme luotsaa Tsajutin Satu sekä Korkealan Heikki. Kiitos siitä. Tällä kertoo aiheena oli sähkössä säästäminen ja kierrättäminen. Kuinka elelisimme kestävämmin emmekä tillailisi tilipehööriä ja vaihtaisi sisustuksia tahi vaatekertoja muotivirtausten mukkaan. Omalla kohalla kiitän siitä että muotivirtaukset eivät onneksi tänne Varmon nurkille yllä. On sesonkipukkeutuminen. Talavella villoo päästä varpaisiin ja kesällä semmoset kutteet ettei haittoo jos vähän hommissa likkaantuu tahi rispaantuu. Nyt männään vanhoilla kuvilla. En ennättänä kuvata uusia. Ensimmäisessä kuvassa navettamme. Palvelut hienosti 60-luvulta saakka, ollut vuoskymmenii tyhjillään ja päässyt taas pikku hilijoo loistoonsa. Haaveena onkin joskus tulevaisuuessa uusia katto ja puuosat.





Kierrätyksestä ja sähköstä


Kohti kestävämpää elintappoo on pieni ja helppo ele. Laitat vain postilaatikkoosi tekstin ei mainoksia kiitos. Jo vain säästyy monelta houkutukselta, tekaistulta tarjoukselta ja ylikulutukselta. Olemme elelleet vuosia tämän lauseen kera ja onnellisempi en voisi olla. Lisäksi pyrimme ostammaan kirpputoreilta käyttövaatteet ja välttämmään ruokahävikkiä. Jos semmoista sattuu tulemaan niin meillä on käytössä biojäte, mutta biojätteen ohi kiiloo eräs toinen aste. Nimittäin kanakippo. Kanakippoon mennee ruuantähteet, vihanneksiin ja omenoihen kannat ja kuoret ja jo vain on hyvä sopimus, sillä kanaset pyöräyttää tästä palkaksi munoset. Nyt tosin päiviin pimmeentyessä sopimuksessamme on kohta sulkasadosta ja munahanojen sulusta tammikuulle saakka. Päivät kun jälleen pitenöö ja aurinko tulloo tervehtimmään, samalla alkaa löytyä munintapesistä taas aarteita. Ja jo vain mikä ilo se on. Ensimmäiset munoset munintatauon jäläkeen! Luonnollisen poistuman kautta meillä on tällä hetkellä maatiaiskanoja ja muutama sekarotuinen maatiainen. Viimeisen tehokanamme laskimme kohti ikivihreitä matomaita. On ne teharit silleensä surullista porukkaa, kun jalostettu höpelönä munimaan ja sitten elo loppuu kun seinään. Munniivat ihtensä hengiltä.



Kyllä se on maailiman kauneimpia asioita, pihapiiri jossa viipottaa kanasia


Sähköä säästämme entisseen elloon verrattuna kai joten kuten. Lämmitämme puulla käyttöveet ja talo lämpiää keskuslämmitysuunilla sekä leivinuunilla. Sähköä tietenkin tarvihtoo veskiertoa pyörittävä pumppu. Puulämmitys on oivallinen lämmitysmuoto, työläs tosin. Monta vaihetta ennättää olla ennen kuin puut rätisöö leivinuunissa tahi saunan pessään saapi nakkailla klapeja. Työlästä, mutta ei sähkölaskut piäse päätä huimoomaan. Vielä kun jonnain päivänä saan kaipoomani hellan niin kylläpä elämä hellii. Muuta en voi sannoo. Sähkön säästövinkki on kait se että sulata pakastin kerran vuoteen. Jääkuorta kerryttänyt pakastin kuluttaa enempi sähköä.


Kierrättämmään pyrimme paljon. Kasvari on tehty vanhoista ikkunoista, on komposti ja navetan lanta kierrätettään kasvimaille. Sukulaisiin kesken kulukoo vaatteet, ulukoilukamppeet ynnä muut pieneksi jäävät tavarat. Turha niitä on jättee nurkkiin lojumaan. Erikoisempii työkaluja myöskään ei tarvihe olla ihellä joka tarpeeseen vaan niitäkin lainoomme toinen toisiltamme. Tiedon jakaminen ja taitojen opettaminen etteenpäin on myöskin tapa kierrättää asioita.




Kasvari toimittaa sesongin ulukopuolella varaston virkoo


Kuulumiset


Mitäs meille kuuluu. No kiitos vain. Eletään (melekein) lempikuukauttani eli marraskuuta. Siirrymme pikku hiljoo sisätöille kesän juoksujen, kiitos siitä. Taivahan vallat ja kiitos ettei eletä ikkuista kessee. Tekemistä tietennii riittää mutta päivien pittuus lyhenöö kerta heitolla. Ihana on illasta käpertyä sohvan nurkkaan hyggeilemmään, kehreemään tai neulommaan. Pitkittyvä pimmiin aika pakottaa hiastammaan tahtia ja ottammaan enempi aikoo levolle.


Lammaslaumaan olen vainoskellut uutta verta, vielä ei tapahtumia tiedossa. Kanalassa vaihtui kukkovalta mutta helläsydän ei heltinyt entistä pääkukkoa lopettaa. Aino Ension ollessa nyt pääkukkona, Michael Monroen, Andy McCoyn sekä Poika Ansion elellessä sopuisaa parvieloa (tähän asti). Entinen pääkukkomme Hanoi Rocks joutui kevväällä nuorisojoukon pieksemäksi melekein. Emä ihe ennätti välliin voimakkaasti karjahdellen ja harjan varren kera että taivahan vallat meillä ei tämmöstä toimintoo hyväksytä. Elläinmaailma ossoo olla niin julma. Hanoi Rocks paranteli haavat ja eleli kesän varttuneiden kananeitosten kanssa liikkuvassa kanalassa. Liikkuva kanala, joka jökötti kasvimaan vieressä paikallaan koko kesän. Mutta ei siitä sen enempää. Oli vähän rankka kesä, näin välihuomiona. Syksyllä tietenkään parveutuminen ei ennää onnistunut, joten Hanoi ja hänen neitojoukkonsa elelevät nyt verkon toisella puolen omassa kanalassaan. En hellinnyt lopettaa viisivuotiasta entistä kanalan johtohahmoa. Elelköön niin kauan kuin Luoja terveitä päiviä suo. Kiitoksena kaikista niistä sopuisista vuosista, tipuista, tipujen hoidosta ja kanaparven suojeluksesta. On se sillä tavalla vain surullista nähdä vallanvaihdon tapahtuvan. Nuoret ja innokkaat ottavat porukassaan ykköspaikan ja entisen ykköskukon aikakausi on muisto vain.


Arkisempia kuulumissii sen verran että yhteisiä vuossii isännän kanssa on kertynä sen verran jotta olen ootellut hetkeä jolloinka hän polovistuisi etteeni ja pyytäisi vaimokseen. Olen sillä lailla vanhanaikaista sorttia. Noh. Ei ole polovistumisia näkynyt mutta uuet kumpparit kauppareissullaan toi. Onhan se romanttista, että toinen tietää kengänkoon ja omatoimisesti tuopi reikästen tilalle ehjät jalakojen pitimet. Kyllä nyt pättöö räpäskässä kuleskella kuivin kintuin. Sormus se ei varpaita pittäisi kuivana eikä lämmittäisi kylymällä kelilläkkään, joten ootellaan nyt ehjin kengin kosintahetkeä. Jos vanhat merkit pittää paikkansa niin rouvaksi muutun joihennii vuos(kymmeniin) piästä. Harkitsevaista sorttia hän. Tullee mieleen se yksi kerta kun jouvuin elämäni ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertoo ambulanssiin ja hoitajat kyssyivät, rouva mikä on teijän vointi. Vaimeasti, voihkaisin kivun seasta että en mie ole rouva, mie olen neiti. Olo on kurja ja kauhia mutta pietään sentään termistö oikein. Olpa assii mikä hyvvään niin pietään sentään näistä perusteista kiinni.


Kekrin seutuun kävin myös kehruunäytöstä pitämässä koululaisille. Jo vain oli mukava kokemus. Siinäkin tosin tuli tittelit vastaan että ei oikein kehruumummona voisi esitellä mutta entä kehruurouvaksi? Kehruurouva. Siinä taas mielessäni hilijakseen aattelin että no kun en mie se rouvakkaan ole. Kehreejäneiti vain. Voi kun kiikuttaisi isäntä sen sormuksen sormeen niin loppuisi viimein tämmöiset kiusalliset tilanteet. Sukunimi sekkaannuksista puhumattakkaan. Kerran lääkäri jopa päivitteli että siullahan on eri sukunimi kun näillä lapsilla! Olin vain että no voi hyvvee päivvee. Tervetuloa vaan 2010-luvulle. Silloin elettiin sitä aikoo mutta tänne maalaiskuntiin ei ollut ennättänyt tieto että äitee ihmisellä voip olla eri sukunimi kun lapsillaan.





Puutarhasta


Kasvimaista sen verran jotta sinne ne jäivät, melekeestään niille sijoilleen. Kasvarin siivosin ja levittelin kompostit valamiiksi ensi kevättä varten. Jottain tolokkua pittäisi saaha noihe kasvimaihen tai kohopenkkeihin. Ne on sellaiset rikkakasvien rietostelupaikat että oikein hävettää. Kitkemmään en ennätä kesäaikaan. En tiiä mitä ympyree pyörin pihassa mutta tuntuu ettei sitä aikoo ainakkaan antauvu tuonne kitkemisurakkaan.


Mehiläispesät talvehtii, toivottavasti selviivät hyvin. Navetan väki pääsöö joka päivä ulukoilemmaan mutta jostain ne aina ilmestyvät lorvailemaan navetan ovelle että sisälle pittäisi piästä. Eivät ne sillä lailla ulos kaipaile. Tai jos kaipailevat niin viimeistään hetken piästä takaisin sisälle. Vaikka olisi suojaisa ja kuivitettu katos jossa pötkötellä kun ja jos ei huvita tarhassa ulukoilla.


Siinäpä tiivistettynä kuulumissii. Kekrin seutuun syntynyt postaus on synttäripostaus. Siellä vähän juhlatunnelmia. Lukaise jos et ole ennättänyt. Postauksessa mm. heräteltiin mummon juurta elloon. Muihen kirjoittajien kuulumissii piäset tuttuun tappaan lukemaan allaolevista linkeistä. Hiljentyvvee pyhhäinpäivän jäläkeistä aikoo.


Kasvuvyöhyke 1


Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/11/suuntanaomavaraisuus-marraskuu-2023.html


Kasvuvyöhyke 3


Kasvuvyöhyke 4


Kasvuvyöhyke 7

Recent Posts

See All

7 Kommentare


marketta konttila
marketta konttila
27. Nov. 2023

Kymmenen vuotta me oltiin susiparina, ennen kuin nimi yhtenäistiin.

Gefällt mir
Villa Varmo
Villa Varmo
28. Nov. 2023
Antwort an

Oottahan työkin ehtinyt yhteistä elämee viettee jonnii aikoo. Meillä varmaan toinen moinen ainakin esissä, oottavan aika on pitkä!

Gefällt mir

Tsajut Satu
Tsajut Satu
20. Nov. 2023

Eikös se kuuluisin kehrääjä ole se yksi Ruususen neitiprinsessa, se joka onnistui telomaan kätösensä ja sitten alkoikin rikkakasvit vallata alaa ja näin poispäin? Eli esittäydy jatkossa vain oikeana prinsessana noissa näytöksissä ;)

Satu - Tsajut

Gefällt mir
Villa Varmo
Villa Varmo
28. Nov. 2023
Antwort an

Ooo! Tätä en osannu ajatellakaan, tottahan toki rinsessa siis!

Gefällt mir

Ira J
Ira J
06. Nov. 2023

Luonto on viisas: hiljenee ja hämärtyy kiireisen kesän jälkeen. Kunpa meillä kaikilla olisi ymmärrystä ja mahdollisuus jättää liika hössöttäminen ja vetäytyä jonkinlaiseen talvilepoon. Mukavaa syystalvea sinulle ja perheelle ja eläinystäville myös.

Gefällt mir
Ira J
Ira J
28. Nov. 2023
Antwort an

Täällä Pirkanmaan syrjäperillä toimii vaihtotalous Black Fridayn ja joulumarkkinahulinan sijaan. Vein juuri hapanjuuri-ruisleipää naapuriin ja sain 15 kaunista kotokanalan munaa vaihdossa. 😊

Gefällt mir
bottom of page