Kohti omavaraisempaa elämää - arki
- Villa Varmo
- 1 day ago
- 4 min read
Tänä aamuna tuoksui tuomi kun korjasin katkenneita aitalankoja. Karitsat olivat saaneet aamumaitonsa, kanat evväänsä, lampakset ja vuohet käyskentelivät pihalla, yksi vuohi ulkorakennuksen katolla. Naudat katsoa tapittivat kohti uutta laidunlohkoa, milloin portti aukeaa. Lampakset töröttivät keskellä kylätietä, josta viheltelin heijät laitumelle. Oli satteinen aamu, joten vuohet olivat menneet laiduntamaan heinävinttiin. Kätevää, suojaisaa eikä yksikään vesipisara ennätä hivellä vuohen sokerista turkkia. Sillä vuohet on sokerista. Heille pittäisi olla noin + 10 astetta, hivenen tuulta, ei saa sattaa vettä eikä lunta ja puolivarjo. Se oisi vuohille optimaalinen ulkoilukeli ympäri vuoden. Suomessahan tämä on aika harvinainen sääilmiö. Mutta onneksi vuohia on siunattu älykkyydellä ja omatoimisuudella. Siinä ei ole sorkka keskellä kinttua kun vuohi ratkoo etteensä tulevat pulmat ja esteet. Vilkaisin katolla seisovaa vuohta, hymähdin ja lähdin aamukahville.
Kirjoitus on osana Suuntana omavaraisuus blogiyhteisön kuukausipostauksia. Tällä kertaa kirjoitamme My day tyylisen postauksen eli mitä päiväämme kuuluu. Tsajut blogin Satu ohjaa ja kokoaa meitä yhteen kuukausittain, kiitos hänelle siitä.
Omavaraisuus ja matka kohti omavaraisempaa elämää on elämäntapa. Ei harrastus vaan elämäntapa. Elämäntapa, joka oli ihan normaalia arkea muutama vuosikymmen taaksepäin. Nyt kun ihmiset ja kaikki elläimet, näkkyy karhutkin, muuttavat kaupunkien keskustoihin niin jäljelle jäävät myö, jotka emme tajua tiältä lähteä minnekään. Mutta mukavaa meillä tiällä on. Arki on touhukasta ja työntäyteistä. Meillä alkoi kuues vuosi tätä tällaista elämää. Tänä kevväänä olen osannut ennakoida ja huokasta syvvään. Navettaa on tyhjätty. Kasvihuoneeseen kuskasin tommaatit, pari mysteeritainta sekä kurkut ja vesimelonit. Kohopenkkejä rakensin jo talvella ja niissä majailee jo perunaa. Lisäksi olen koittanut rikkojen torjuntaa aloittaa jo hyvissä ajoin ja olen kattanut käytäviä sahanpurulla. Mitä ihmettä tiällä tapahtuu! Ehkä viimein on tullut ymmärrys että tämä on iso kokonaisuus, joka syyään pala kerrallaan. Aikaisempina vuosina tekemättömien töiden vuori meinasi haudata alleen, nyt alan pikku hiljoo hyväksyä keskeneräisyyden. Omani sekä tilan. Helpotusta on tuoneet myös satteet. Tänä kevväänä sateet ovat hellineet meitä, en muista koska toukokuussa olisi viimeksi satanut. Liekö tämä nyt enteilee sitten satteista kessää, sillä vettä on tullut ja ensimmäinen ukkonenkin koettiin.
Siitä päivästä täällä. Aamut alkaa ylleensä kahvilla. Ilman tankkausta en halua astua ovesta ulos, jotkut aamut ovat poikkeuksia että liikahdan hommiin ilman tuota tummaa stimulanttia, kuten tämä aamu kun tätä kirjoitan. Arkena asetumme aamupalalle koko perhe, koska meillä on siihen mahollisuus. Laskemme koirat käymään pihalla ja kissat livahtavat myös töihin ja tarpeilleen. Sitten alkaa päivän toiseksi tärkein tehtävä elläimillä eli kiehnääminen jaloissa. On aamupalan aika. Koirat tapittaa kuolavana roikkuen milloin, oi milloin laskeutuu tuo päivän tärkein ateria lattian tassoon. Tämän aamun kuumimman hetken jälkeen onkin sitten koko päivä aikaa oottaa milloin iltaruoka tarjoillaan. Kissat ovat myös ehollistuneet koirien ruoka-aikoihin, joten aamu sekä ilta aiheuttaa tassujen vipinää tuvassa.
Kouluaikaan lapset lähtevät taksilla kohti kylämme keskustaa ja suuntaan navettaan nykyään kahen tuttipullon kanssa. Meille muutti kaksi kainuunharmaskaritsaa Noittaan tilalta Tohmajärveltä, Myrna ja Matilda. Isot elläimet lasketaan laitumelle ja pienet jäävät tankkaamaan aamumaitojaan. Olemme tarjotelleet lammas Jennille emon roolia pienille mutta keskinäinen rakkaus ei ole vielä syttynyt. Pikkaraiset ulkoilee ihmisten kanssa, lauman mukkaan heitä ei vielä uskalleta laittaa. Jos hyö saa valita seuraavatko tuttipullojen kanssa kävelevää ihmistä vai muuta navetan väkkee niin hyö valitsevat ihmisen.
Kanat ja kanit ruokitaan ja sitten suuntaamme päivän töihin. Se voi olla milloin puuhommia, taimien istuttamista, peltotöitä, paperitöitä, postipakettien lähettämistä, puutarhahommia. Mikä työ nyt milloinkin sattuu olemaan ajankohtainen. Elläinten hoito kuitenkin rytmittää aamumme ja iltamme, jokkaisen päivämme niin arkena kuin pyhänä. Toisinaan se on raskasta eikä jaksaisi kammeta navettaan. Usseimiten tuntuu kuitenkin niin etuoikeutetulta, että saa ellää näin. Lähellä luontoa ja ellää elämää elläinten kanssa.
Joka vuosi pyrimme kohti omavaraisempaa elämää. Kartutamme tietoja ja taitoja. Opettelemme uusia tapoja. Tänä vuonna olen kerännyt villivihanneksia melkein päivittäin lautaselle tai teeksi. Haluan löytää aikoo sille, että käyn kerräämässä horsman versoja lautaselle, voikukan nuppuja keiton piälle. Nykymaailma on tehnyt niin syväsukelluksen kapitalismin maailmaan että rahatalous pyörittää meitä, myö emme rahataloutta. Emme myökään täällä pääse irti nykymaailman epäkohdista mutta voimme koittaa muuttaa suuntaa. Voimme tyytyä ns. vähempään, joka on paljon paljon enemmän. Kun iloa tuopi pääskysiin saapuminen ja lintujen pesimätouhujen seuraaminen. Matka kohti omavaraisempaa elämää luo turvallisuuden tunnetta, pystyvyyttä ja uskoa tulevaan.
Painoin puun taimia maahan ja mietin, että toivottavasti jonnain päivänä pääsen kertommaan lapsiinlapsille tästä tilasta, maista ja töistä. Tiältä myö silloin ponnistimme. Tietämättä ja ossaamatta mittään mutta meillä oli halua oppia, kasvaa ja ymmärtee. Koskaan milloinkaan en ole missään oppinut elämästä niin paljon kuin tiällä elläissä. Maa on meitä opettanut ja vuodenkierto toiminut opettajanamme. Meijän on pitänyt vain koittoo tulkita ja ymmärtee mitä ympäröivä maailma meille on halunnut kertoa. Voi kun oisimme tienneet että elämä maalla ei ole mikkään mahottomuus. Ehkä oisimme pakanneet kamppeemme aiemmin ja jättäneet kaupunkielon taakse. Luulin että pittää olla suurtila että voipi pittee elläimiä, vähintään puutarhurin tutkinto että voipi pittää puutarhaa, suuri suunnitelma mitä sitten jos elämä syrjässä ei onnistu. Todellisuuessa tarvitaan roppakaupalla rohkeutta ja rakkautta maalaiseloa kohtaan. Ei siihen sen suurempoo reseptiä ole. Maalta löysin arjen joka on omassa itsessään ja kaikessa tavallisuudessaan juhlaa. Arkipäiväistä elloo kaikessa ihanuudessaan. Ennää ei tarvihe ellää lomille ja vappaapäiville ja siitä jos mistä, olen tavattoman kiitollinen.
Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2025/06/vauhdikasta-kasvua.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2025/06/suuntana-omavaraisuus-kesakuu-2025.html
Kasvuvyöhyke 3
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=19418
Oletpa jaksanutkin pohtia omavaraisuuttanne perusteellisesti! Monia samoja mietteitä kuin meillä.