top of page
Search

Elokuu on satokuu

Elokuu. Aina se saapuu. Yhtäkkii ja yllättäin. Vastahan jälkikasvu pelmahti kesälaitumille oottaen pitkää kuumaa kessää ja nytten puhheisiin pikku hiljaa hiipii koulu. Onko reppuja? Muistaako kukkaan mistä löytyy sukkia? Pitäskö parturikkiin varata? Onko kuka nähny hiusharjoo ja missä? Vaatteista on kasvettu ulos ja joskus niin pieniin piät alkaa hippoo emonsa hartioita. Miten se yksi kesä aina niin hurjasti kasvattaa ommii pienokaisia. Ne on ne valoisat yöt ja loputtomat kesäpäivät. Nukkua saa niin paljon kuin nukuttaa. Ilmankos lapset niin hurjasti kesällä kasvaakaan.


Postaus kuuluu Suuntana omavaraisuus yhteisön yhteispostauksiin. Aiheeksi omalla kohdallani valikoitui elokuu, joka on omavaraistelijan satokuu. Tsajut blogin Satu luotsaa porukkaamme etteenpäin, kohti yhteiskirjoituksia.


Ennää ei ole normaalia kessää, joka kesä on poikkeuskesä, sanoi eräs mehiläistarhaaja. Siltähän se vähän tuntuukin. Mehiläiset ovat haastaneet tarhaajansa ihan huolella tänä kesänä. Parvia on lähtenyt vaikka on koitettu ennakoida. Satoa näyttäisi tulevansa, olisi tiesti tullut enempi jos oltaisiin saatu vettä. Kesäkuussa rävähti kerralla 60 milliä ja heinäkuussa ei olla saatu pisaran pisaroo. Tai no eilen ehkä kaksi, ellen jopa liioittele niin kolome. Luvattiin kuuroja ja luvattiin ukkosta. Sännättiin isännän kanssa piä kolmantena jalkana peittämään talven tärkeimpiä eli puupinoja. Ukkonen meurusi yläpuolella ja luppaili kovvoo keliä. Huomasi varmaan että jaa pinot on suojassa, turha tässä on sadella mittään. Jäimme siis niska kenossa ja katse kohti taivasta oottammaan vettä, ukkosen ja sadepilviin lippuissa ohi.


Sadeton heinäkuu onkin sitten tarkoittanut kasteluita. Kesäkuun ollessa kylymä mikkään ei oikein lähtenyt kasvuun. Annas kun heinäkuu heitti helteellä niin kaikki kuhahti kerralla. Siinä taas piettiin hatun lieristä kiinni ja koitettiin päästä rytmiin kiinni. Paarmat ovat vauhdittanneet liikkeitä pihamaalla. Puremista ei ole tule ennää ees paukamia ihhoon. Niin tiuhaan ovat nakuttanneet paloja irti nahasta. Elukat läkähtyy näillä helteillä ja 800 litran vesisammio hupenee silmissä. Öisin en edelleenkään uskalla pittää elläimiä laitumella. Se vaatii sen yhden kerran kun hyö keksii irtaantua laitumelta naapurin kasvimaalle viettämään elämänsä kesäjuhlia. Käyvä toisessa naapurissa kurkistelemassa ikkunasta että joko tiällä neljän aikaan keittyy aamukahvi ja kylätiellä kurvaillaan hännät hulmuten. Maaseutuko on autioinut? Kaikkea kanssa. Tarvittaisiin kyltti tien laitaan: "Elläimiä tiellä ja erittäin ärtynyt emä irti".


Olemme uija puljanneet ennen töitä, töihen välissä ja illalla ennen nukkumaan käyntiä. Labradorimme Terttu oppi tänä kesänä suppailemaan. On se kummallinen otus. Seuroo emäänsä vaikka maailman ääriin. Tuijottaa nappisilmillään rannalla että säilyykö oman elämänsä ihminen näköpiirissä. Tuntuu ihanalle olla niin kauhian tärkeä toiselle.


Sato


Sato antaa oottaa ihteään. Salaattia olemme syöneet puutarhasta päivittäin. Viime vilkaisulla perunat olivat peukalon pään kokoisia. Sanoin isännälle että liekö syömme ensi talven perunan varsia jos ei tule mukuloita. Pieniä määriä kurkkua olemme myös saaneet kasvihuoneesta. Tommaattiosasto on pusikoitunut pahasti vaikka varkaita on karsittu mutta aina ne piäsöö villiintymmään. Pittääkin jälleen mennä sekatöörien kanssa karsimaan kasvustoa. Alkukesästä kurkut meinasi ja tekikin joukkokuoleman, kaksi taimea yhdeksästä pelastui. Ei siinä auttanut kun juoksujalkoo paikalliselle puutarhalle ja nappasin pari viimeistä kurkun tainta. Kotona heitin multiin uuet siemenet ja nyt näyttäisi kukkivan ja pieniä kurkun alkuja olevan. Sitä se on. Joskus onnistuu, joskus epäonnistuu. Joskus peruna kasvattaa vartta eikä mukulaa. Vissiinkin liian ravinteikas paikka. Toisaalta olemme heitelleet perunaa vähän joka nurkalle ja eri kasvutavoilla. Pehkuun nakkailtiin perunaa jokkaiselle vapaana olevalle kasvupaikalle. Jospa joku tapa meille tuottaisi turvaa talven varalle.


ree

Mehtä on antanut satoaan ja ahti antimiaan. Lakkaa saatiin pieni määrä pakkaseen. Lakka ja mansikka kun on sammaan aikaan. Hortat ovat myös venyneet ja vanuneet yli keruuajan. Osa ainakin. Mesiangervon kukkia haaveilen vielä kerääväni ja horsmaa. Mustikka oottaa poimijaansa ja meijän suunnalla iloksi ja onneksi tulee taas mustikkaa. Mustikka vain on parasta tuoreena, kuten kaikki. Jotenkin pakkasesta ei tule samalla innolla nautittua kun suoraan puskasta. Mehtävatutkin alkaa kypsyä. Vattuja meillä on aiempina vuosina ollut runsaasti lähellä. Viime viikolla tein katselmusreissun ja suurin osa oli vielä raakoja. Mehtämansikan tuoksu tuntuu taivaalliselle. Niitä on ollut aivan hurjana. Koko sadon olemme säilöneet suoraan vatsaamme sen siliän tien. Parhaalta tuntuu kuin voi omalta ovelta kipaista puskaan hakemaan syöntimarjat. Ei tarvitse kahden ämpärin ja kerruukoneen kanssa, kuten lapsena aina. Ja todellakin vasta sitten lähdettiin pois kun kaikilla oli ämpärit ja koneet täynnä, jos ei housun taskut ja huputkin. Olen koittanut korjata suhdettani marjastukseen näin aikuisiällä. Marjastus on mukavaa. Kunhan siitä ottaa pois vaativuuden kuorrutuksen ja pakolla tekemisen. Eikä tunge kaikkia mahollisia sukan varsia täyteen marjoja ja selkä vääränä kanna autolle. Koska sen määrän minkä kottiin kannat, sen määrän marjoja myös siivoot ja pakastat.


Elokuu on satokuu. Marjat ovat ottaneet nyt starttia ja puutarhasta keräilemme yrttejä ja salaatteja. Heitämme toiveikkaita katseita tommaattien suuntaan ja kurkuille ja kesäkurpitsoille annamme vettä vielä entistä enemmän. Ei vain hirveästi iltamyöhällä houkuttele valutella vesiä kasvustoille kun tekisi mieli itse jo pistee pitkäkseen. Elläinten kanssa elämän rytmi tuntuu luonnollisemalta. Alkukesästä kekkuloimme yömyöhällä koko sakki pihalla mutta sitä mukkaan kun illat hämärtyvät, sitä mukkaa myös navetan ovella alkaa porukkaa pyöriä. Naudat heittävät oikein pukkiloikkaa kun näkevät että tuolta se emä tullee ja aukaisee katokseen yöksi oven. Kesä on kauhian väsyttävää aikaa, samalla ohikiitävät hetket ja ympäröivä kauneus palkihtee. Ilman elläimiä en näkisi auringonlaskuja ja nousuja. Tuntisi tuomen tuoksua tai seuraisi miten ruoho kasvaa.


Ja viimein saapui sade. Helli hiuksia ja hipoi huulia. Kasteli kevyesti vaatteet ja vihmoi varovasti.


Kasvuvyöhyke 2


Kasvuvyöhyke 3


Kasvuvyöhyke 7


Comentarios

bottom of page