Nonniin. Maaliskuu on menneillään ja täällä laitetaan ensmäiset siemenet itämään. Tommaatit, samettikukat ja chilit nyt alakuun. Kurkku ja kesäkurpitsa pienesti myöhemmin. Meillä pittäisi olla ilon juhla, sillä viime viikolla papereihin pyöräytettiin nimiä ja meillä on nyt oma tila. Monta vuotta haaveiltiin ja kolome vuotta harjoiteltiin eloa täällä ja nyt tänä kevväänä voijaan kuiskutella tätä omaksi. Ei sitä saata uskoa. Luulisi, että nyt olisi aika pelekälle hattaralle ja seurata yksisarvissiin lentoa satteenkaarella mutta ei. Ei ole. En voi sivvuuttaa tätä maailiman aikoo ja huoli taittaa ilon kärjen. Saatiin yksi unelma totteen, voijaanko se viiä meiltä heti pois? Nyt jos milloin on omavaraisuuden ja varautumisen aika.
Kuinka lisätä omavaraisuutta oli yhteispostausaihe Suuntana omavaraisuus porukassa. Ensin heitän ilmoille sellaisen ajatuksen, joka kaikilla on mahollista totteuttaa missä olosuhteissa tahhaan eli kotivara. Jotenka immeiset, varrautukaa. Jos ei pahimpaan niin ainakin hintojen nousuun. Täällä on tilattu polttoainesäiliö täyteen (toimitusta kyllä ei oo näkynyt) sekä kotivara laitettu kuntoon. Kotivara ei ole foliohattuhommia, sillä niistä puhhuu Martatkin ja kaikkihan nyt Marttoja uskoo. Kotivarassa on hyvä olla muutakin kun ruokoo eli kotitalloustarvikkeita hankithan myös. Eläkä unoha tärkeintä asiaa eli vettä teille kaikille asujille. Immeisille sekä elläimille. Kynttilöitä, tulitikkuja, paperiasioita, mitä nyt kukkiin kaipailoo sillon kun koko maailima pimiää. Jovelan Johanna esittellöö erittäin hyvän kotivaran tässä.
Meillä tiällä on aina olluna kotivara. Se on aina olluna vain sellainen tapa ettei kaupassa käyvä usseita kertoja viikossa, joten sitä evästä ostetaan aina enempi kun päivän tahi viikon tarpeiksi. Pakastimia hankittiin yksi lissee viime syksynä. Nyt siellä pakasteen kätköissä köllöttää yhteisteurastettu mangalitza, sonninpuolikas, kalkkunaa ja kallaa. Leipää ja pullaa, koska ainahan pittää olla pullaa pakasteessa. Veden suhteen ei olla hädässä. Vaikka on oma kaivo mutta entäs se sähkö? Sanoin jo isännyyelle pittäiskö sitä aurinkosähköä kuitennii harkita tässä ihan lähitulevaisuuessa. Ei ole pakastimien evväistä mittään iloa, jos sähköt tusahtaa. Onhan meillä tiesti aggregaatti mutta ei sitäkään kehtoo liian pitkään rumpsuttoo. Yhestä pienestä vaatekomeron tapaisesta huoneesta tehtiin kuiva-ainevarasto. Myllyltä käytiin suoraan jauhoa isoissa säkeissä. Siemeniä ostin myös enempi kun suunnitelmissa ja omista aijon jälleen kerätä seuraavan kasvukauven siementarpeet. Eli asutpa missä muodossa tahhaan laita kotivarasi kuntoon. Martat neuvoo 72h mutta otapa muutama puuropaketti, ryynipussi ja hernaripurkki kaappiin valamiiksi. On myös hyvä olla ämpäri, johon lasketella vesiä vessa-asioita ajatellen. Tammikuun ulukohuussihaaveissa tilasin meille huussin. Vanha huussi on hankalassa paikassa ja hankala tyhjentää. Tästä uuesta huussista tehhään pihan kruunu kun vain päästään maalaus- ja pystytyshommiin. Kotivara-asioihin mainihen vielä kätteisen rahan, jos sillä rahalla kohta ennee tekköö mittään.
Tästä kesäaamujen pehmeästä valosta myö saataisiin tarvitsemaamme sähköä.
Toinen neuvoni eli aiheen parriin niin jos on mahollista niin kasvata ommaa ruokaasi. Palstalla, puutarhassa missä vaan. Jokkainen peruna on kottiinpäin, jonka ihe viljelet. Meillä panostettaanki tänä kasvukautena isosti ommiin juureksiin ja muihin säilöttävviin. Se tietää täyttä työpäivee toiselle meistä. Sitä ei ehken ymmärretä nykyaikana kun ollaan tultu niin kauas siitä kun viljeltiin ommaa ruokaa. Kuinka se on täyspäivästä työtä. Muokkaat, lannotat, idätät, hoijat (jos vain muistat etkä jätä oman onnensa nojjaan) ja loppuun suurin ponnistus, että kerreet ja säilöt sadon. Eikä kannata alkuun liian suuria suunnitella tai ottaa tehtäväkseen. Peruna on siinä mielessä kiitollinen kasvatettava, että ylleensä se kasvaa hyvin ja on satoisa. Jos joku vinkki täytyisi antaa mitä laittaisi kasvamaan niin sanoisin, että laita sellanen mitä muutenkin syöt.
Kaikista totteutettavin ja ilimasin vinkkini on, että marjasta tahi sienestä. Marjoja ja sieniä on mehät pullollaan, se on vain tosassii ken ne löytää. Nyt kyllä röyhistän rintoo ja sanon, jotta ikänä en ole mehtämarjoja ostana kaupasta vaan kaikki on aina kerätty ite. Siinä säästää pitkän pennin jollei jopa toisenniin! Mehtä tarjoiloo myös jos jonniimoista sientä mutta tärkeintähän on että tunnet mitä kerreet. Mitä et tunne, et kerree. Sellaisen matalan kynnyksen omavaraisuus on mennä mustikkaan tahi puolukkaan. Et tarvihe alkuinvestointiakaan korkeintaan kun ämpäriin jos meinasit käsin kerätä. Ja saavustauvutko marjamaille pyörällä, autolla vai kävellen. Mikä kenenniin tilanne on.
Sienissä kannattaa alottaa sellaisista, joita ei tarvihe ryöpätä. Tätä sientä meillä kuhutaan nimellä maiteroinen eli haaparousku. Tämä on ryöpättävä sieni eli keitellään ja suolataan säilöön. Näin meillä tehhään. Tästäkin voisi kirjoitella oman postausaiheen.
Kolmas protipsi on vaihantalous. Jos siulla on jotakin mitä toisella ei ole niin vaiha. Vaiha osaamista kananmuniin, työapua pässin lihhaan. Vaihantatallous on päässynä unholaan mutta huomoon, että täällä maaseuvulla se ellää vahvasti. Omat perunat epäonnistu viime vuonna (juuri tuolla aiemmin kehuin miten se on kiitollinen kasvatettava) mutta isännän sähkötyötaijot toi maakellarin täyteen perunaa. Jos siulla ei ole ommaa pottumaata niin tarjoa apua hälle joka sitä tarvijaa. Sadonkorjuu on kiivasta mennoo kun latotansseissa kuunaan. Jos siellä perunapellossa pyllötät apuna niin jonkun pottuvakan saatat saaha kottiin viemisiksikin. Ilolla muistelen niitä aikoja, kun koko suku kokkoontui mummolaan perunannostotalkoisiin 90-luvulla ja ruokana ol paistia ja vasta nostettuu perunaa. Piirakoita unohtamatta ja kaiken kruunasi jälkiruokakiisseli.
Elläimistä sivvuutan sen verran, että vaikka meillä ei nyt maitoa tule mutta sieltä toisesta päästä puottellee semmossii aarteita, jotka kohta näillä lannoitteihen hinnoilla nousoo arvoon arvaamattomaan. Niin ussein olen kuulluna kuinka meijän ellikot on turhakkeita kun eivät mäne evvääksi eivätkä maijoksi. Vihdoin olen tajunnu, että tämä on minun maailima täällä eikä tarvihe selitellä kellekään omia valintoja. Röyhistän rintooni uuelleen ja olen ylpeä tästä mitä meillä täällä on. Tämä on rakennettu rakkauvella kaikkinneen ja meijän on hyvä olla täällä omassa kuplassa. Koen olevani etuoikeutettu sillä kaikki lämpiää puulla, puut saahaan omasta mehästä ja pihassa on kaivo ja lähellä on lähde. Tuntuu turvalliselta ellää perusasioihen äärellä. Tietennii tarvitaan traktoreita ja polttoaineita puuasioissa, semmonen määrä mitä puuta tässä talossa mennee niin lihastyöllä se on aika kovahko homma (toim. huom. lievä ilmaisu). Toivottavasti ei tule lihastyöt etteen vaan saahaan jatkossakkiin konneihen avulla tehä sitä työtä. Konneetkaan ei ole uusinta uutta mutta toimivat. Se riittää meille. Tässä kun tätä listoo kahtelen niin oikeestaan ainoa assii josta ollaan asumisen suhteen riippuvaisia on se sähkö. Kiitollinen olen tästä juurruttavasta elämäntavasta.
Nonniin. Loppuu kohen mennään. Tästä postauksesta tuli pitkä kun näläkävuosi, kiitos teille jotka matkassa kestitte tänne saakka. Kohta tämä loppuu, luppoon. En ennee yhtään ihmettele miks mie olen juuri täällä ja tässä maailiman tilanteessa. Kaikki taijot joita olen vuosien aikana oppinu ja opiskellu tulevat tarpeeseen nyt. Mutta ei myö ahistuta. Eihän. Toivotaan vaan sitä kaikkea hyvvää meille kaikille. Työnnetään sormet multaa ja annetaan sen mullan valluu kynsiin alta suoraan sydämeen. Se maadoittaa ihmislapsen ikkään kahtomatta ja tuopi ahistuksen tilalle toivoa.
Vielä summattaan kaikki yhteen eli jos mittään muuta ei jääny mieleen niin nämä: kotivara kuntoon, vaihantatallous ja mene mehtään! Lopuksi vielä ilohen tähän, että kirjuuttelija itse mennee kehruukurssille tässä kuussa ja villat alkavat vihdoin muuntautua langan muotoon. Laitettaan tähän loppuun kuva vielä meijän kauniista Jennistä.
Muistetaan pieni hyvä elämässä ystävät. Ilolla kahon kuinka moni meistä onkaan valamiina jakamaan vinkkejä kuinka lisätä omavaraisuutta. Tässä alla linkit blokistiystävien blokkeihin.
Maaliskuu 2022
Kasvuvyöhyke 1
Apilankukka https://www.apilankukka.fi/omavaraisemmaksi/
Kasvuvyöhyke 2
Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/03/metsan-ja-suon-antimia.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/03/vinkkeja-omavaraisuuden-lisaamiseen.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/03/suuntana-omavaraisuus-3-omavaraisuuden.html
Kasvuvyöhyke 3
Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2022/03/suuntana-omavaraisempi-elama-2022.html
Caramellia https://caramellia.fi/maaliskuu2022
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/03/suuntana-omavaraisuus-osa-3-voiko.html