top of page

Varastointi ja kellarointi

Hei vain. On heinäkuun ensimmäinen sunnuntai ja omavaraisbloggaajat ovat koossa jälleen. Aiheena meillä oli heinäkuun helteettömiin päiviin varastointi ja kellarointi ja aiheen ääreen meijät johdattelee tutusti Tsajutin Satu sekä Korkealan Heikki. Kiitos siitä heille!


Ajatuksia säilömisestä ja pikakuulumiset


Voisikos sitä olla ajankohtaisempoo aihetta olla kuin varastointi. Ahkeroimme kukin omilla tonteillamme ja mehtämailla. Ne ketkä mehästä keräilystä tykkee. Ihe tykkeen melkein enempi mehästä ehtiä evästä. Puutarhassa on aina joku ohake jossain, kitkettävä jottain, kasteltava jottain. Mehästä on vain ensin löytee ja sitten käyvä jottain. Siksi tykkeen marjastuksesta. Marjoista puhheenollen juuri eilissä yönä, kyllä vain yönä, kiitos hullun maalaiselon, tein kellariin mansikkahilloa. Onni on marjanviljelijänaapurit, jotka laittaa viestiä jotta oisi hillomarjaa. Otatteko. Myöhän otimme. Muutaman purkin saimme tuota ihanoo ihanoo mansikkahurmosta talteen. Eivät varsin pitkään vanhene, sen verran hyvvee tuli. Oman elämäni Muumimammana keittelin hilloja. En muuten yhtään perusta hilloamisesta, mehustamisesta ja lasipurkkiin säilömisestä. Tuntuu mahottoman työläältä puljata kuumien asioihen ja lasipurkkien kanssa. Ja sitten ne peijakkaat jos homehtuu niin menipä kaikki työ hukkaan! Pakastin on oma suosikki. Vaikka toisiin mielestä pakastimet eivät kuulu omavaraiseen elloon kun sähköllä pyöriivät. Mutta meijän huushollissa pakastin kuuluu itsenäisempään elämään ja sinne sujautellaankin kaikki lihoista marjoihin. Jopa siitepöllyy tänä vuonna! Keräsin muutaman hetken mehiläispesistä siitepöllyy. Sen pittäisi auttoo kaikkiin vaivoihin. Siitepöly ja perga eli mehiläisleipä on mehiläisten maitohapolla säilömää siitepöllyy. Niitä kun syöpi niin ne laittaavat ihmisessä assiit paikoilleen. Naisilla riittää yksi ruokalusikka päivään, miehillä kaksi. Lapsille puolikas. En ota mittään vastuuta tästä ohjeesta vaan jokkainen tekköö kuten parhaaksi näkkee! Arvelin vain kirjoitella sen tähän ylös kun elämme mehiläistarhauksen antoisinta aikoo.


Niistä kellareista


Kellä kellari, sillä onni. Kauan tuntenut oon lauseen sen. Ja tottahan se on. Kellari, omalla kohalla varsinkin maakellari on todellakkiin omavaraistelevan taloutemme tukijalka. Tilallamme on kaksi kellaria, mainittu maakellari ja talon alla oleva kellari. Kellarin rakentamisesta ei ole mittään hajua, joten skipataan se ihan suosiolla. Meille kellarit ovat tulleet kuin Manulle illallinen eli olivat valamiina muuttaessamme tänne. Mitä nyt maakellari siivottiin, tehtiin uus ovi ja kalkittiin kun otettiin se käyttöön. Talon oma kellari on taas liian lämmin ja se toimii lähinnä lasitavaran varastotilana. Pulloa, purkkia, purnukkaa. Ja tietenkin homehtuneet hapankurkkukokeilut kun en suostunut uskomaan että talon kellari on liian lämmin. Maakellarissa taas on perunat, porkkanat, mehut ja hillot. Maakellari on ollut kyllä aivan ykkönen mitä säilöntään tullee. Onneksi otimme käyttöön usseemman unohetun vuuen jäläkeen. Kyllä sitä ennen vain osattiin!



Kuva on vanha, kellari vielä vanhempi.


Maakellariin oisi meillä meininki rakennella lehtikuusesta hyllyt mutta ne on ajatuksen asteella. Kuten moni muukin homma tällä tontilla. Lehtikuusi valikoitui rakennusaineeksi sen tähen, koska se on kestävee materiaalia. Pieni välihuomautus että hankala tässä on kirjoitella kun uusin kissatulokkaamme rahtoo eestaas näppäimistön piällä. En mäne luppoomaan mitä tekstiä tähän nyt valluu. Olen korjannut jo aika monta kymmentä nkslfjssd ja lämminnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnn. No niin. Siirrytään kuulumissiin.


Lissää kuulumissii kesäkuulta


Tämä kesä on olluna hullu. Pitkä kylymä kevät ja kahessa päivässä vietetty kevät toi etteemme kuuman ja kuivan kesän. Kylvöt ja kaikki siirtyi lähemmäs juhannusviikkoa. Toukokuussa saimme vain ja ainoastaan lunta ja kesäkuussa vettä hyvin vähän. Sen olen päättänyt että siihen tolkuttomaan kastelurumbaan en lähe vaan ootan ensimmäiset satteet ja kylvän sen perrään. Papu ainakin tykkäsi tästä toimesta ja meillä kukoistaa ensimmäistä kertoo, rikkakasvinen, mutta silti oikein soma papurivi! Peräti melkein kaksi. Porkkanan kylvö kärsi taas kuivuuesta, huonolle näyttää. Hirveästi ei toinna hehkuttoo kyllä muutakaan avomaan kasvustoa. Kasvihuoneessa ja kurkkulavassa voijaan hyvin. Tomaatit ja kurkut kasvaa kohinalla että niistä pääsemme ainakin nauttimaan. Sallaattia olen kylyväny tuloksetta kolome kertoo, kolmas kerta kai sen toden sannoo. Kuinka olenkaan kaivannut oman sallaatin makkuu. Onnistumisprosentti on ollut vain turkasen heikko. Nakkelin kasvimaalle kyssäkaalia, lanttua, kaskinaurista ja sipulia. Muutama ylivuotinen perunakin siellä joukon jatkona töröttää. Naapurin kanssa laitoimme jonkin aarin pottua peltoon. Maatiaispottu Värtsilän Mustaa kokeilin viime vuonna ja mönkään meni. Rutto iski rutakasti. Muutaman maahan unohtuneen maatiasperunan löysin kasvimaalta ja tökkäsin pehkupenkkiin kasvamaan. Kunpa sieltä löytyisi siemenperunaa oman talon tarpeisiin tuleviksi vuosiksi vaikka onhan niissä nyt se rutto-ongelma varmastikin.


Heinät myö saimme pienelle karjallemme tehtyä. Heinäpouta suosi. Olihan se taas aika kuumoo huumoo eikä talkooryntäystä tullut tänäkään vuonna. Onneksi saimme appuun isovanhemmat, pari sukulaista sekä naapurin. Tietenkin oma jäläkikasvu oli myös heinähommissa ajamassa konneita ja siirtelemässä paaleja. Heti kun jalaka yltää polokimille niin aloitetaan traktorin ajoharjoitukset. Kävimme juomassa lähteestä vettä ja mietimme että tälleen ne eleli aiemmatkiin polvet. Tässä myö vain viemme perinnettä etteenpäin.





Mehästäjä kerräilijä kun olen niin lakkoja olen käynyt vaineksimassa suolla. Luulisi niihen alkavan kypsyä nyt tämän sunnuntain seutuun. Mustikassa on vielä raakiletta seassa mutta on nekin väriä saaneet. Mehtämansikkoo on olluna aivan hullun paljon ja toivottavasti mehtävattu mennöö samalla kaavalla. Karpaloa jos kehtoisi kerätä, sitä nimittäin näytti tulevan. Siinäpä oisikin sitten kesän ähväärit kun saisi pakastimet täyteen marjoo.


Hunajaakin linkosin jo pienen erän. Kakusto alkoi loppumaan niin piti kiikuttoo linkoon jo ensimmäiset hunajakakut. En ole aiemmin näin aikaseen olluna hunajahommissa. Aikaisessa se on sekkiin, kuten kaikki. Horsmakin jo kukkii ja mehiläistarhaajan silimin se enteilöö kesän loppua. Ei lopeteta kessee vielä vaikka se horsma jo menisikin ohi.





Kauneita kesäpäiviä sinne, ihe suuntoon lakkasuolle tämän tekstin kirjoitettuani. Jos vain ei sade yllätä. Sekkään ei haittoisi. On nimittäin huusholli sen näköinen että päivät on vietetty jossain muualla kun tuppoo siistiksi hinkuttamalla.

Se on kesä nyt!


Lissää lukemista seuraavissa linkeissä.


Kasvuvyöhyke 1


Kasvuvyöhyke 2


Kasvuvyöhyke 3


Kasvuvyöhyke 7

Recent Posts

See All

1 comentario


Oikeastaan pitäisi laittaa uusiin rakennusmääräyksiin kellari, joka pysyy kylmänä ilman sähköä. Monella kotitarveviljelijällä taajamassa on sama ongelma kuin minulla, ei ole itsellä kellaria, eikä tontille mahdu. Nyt saan onneksi esittelemäni kellarin käyttööni. Kävin jo sen pesemässäkin, seinät pitää vielä käsitellä. t. urbanfarming.fi

Me gusta
bottom of page