Hei vain. On meijän Suuntana omavaraisuus porukan yhteisblokkausaika. Papatan tässä alussa kuitenniin mieleni päällä olevat asiat poikkeen niin sen perästä päästään aiheeseen, josta otsikko luppailoo asijoo. Eli siis. Meillä on liian pieni navetta. Tai siis onhan se sillä lailla iso navetta mutta sattumoisin tälle emännän alulle on annettu käyttöön se pienempi puoli. Isompi puoli on isännän verstas, josta emäkkeen hunajatarvikkeet ovat vieneet pienen siivun. Viimeksi viikolla kurkistelin josko elläinpuolta saisi laajennettua isännän puolelle mutta se tuntuu sulalta mahottomuuelta. Miten niitä navetan seiniä saisi venytettyä?
Meillä on myössiin tulluna taas lunta. Voi että kun kukkaan ei tätä muistana Inkerille kertoa. Kirjava kissineiti oli jo tottuna astelemaan aamuisin kevätaurinkoon räystäältä tippuvan ropinan saattelemana. Mutta kuinkas sitten kävikään. Erräänä aamuna lunta tuli vaakatasossa ja miss Inkeri meni Tyynen perässä ulos. Samalla oven avvauksella sisälle kääntyi pieni kissamytty, joka oli kuorrutettu kuin parempikkiin pitokakku huntukuorrutteella. Kukkaan ei olluna kysynä miss Inkeriltä vieläkö soppii sattaa lunta. Ei oltu kysytty ei. Kuitenniin saimme metrin sitä lunta ja toistakytä astetta pakkasta. Tänä aamuna kun kirjoitan tätä ollaan saatu pieni pala kevättä takaisin. Koirien ja Inkerin kanssa aamulenkillä kuuntelimme lintujen laulua ja lumikin näytti sulavan ihan silimässä.
Miss Inkeri kahtoo että ei taas lissee lunta!
Taimikasvatus meinasi kaatua hättäilyyn mutta näyttää siltä, että kyllä sieltä jotakin alkuja ponnistellee. Chilit olisi pitäny laittaa aiemmin mutta en vain jotenkin jaksana. Luotan kasvivalon voimaan kasvarissa ja jospa sitä koittaisi talvettaa chilit vaikka eihän siitä varmastikkaan mittään tule kun ei ole muinakkaan vuosina tulluna. Mutta se aihe. Teurastus. Se on hyvä tietää se, että kun hakkii ellikoita niin aina voipi sattua jotakin. Meillä teurastukset hoitaa isännyys. Hän on sellainen mehtämies, että ekalla hirviporukkamehtyyllään ampui vasan ja soitti iloiten puoliskolleen eli miulle. "Ammuin vasan!" -syvä hiljaisuus. Kohta luurin toisesta päästä kuului: Itket sie? ja sitten parahti "ITKEN! Nyt se emä ehtii siellä sitä vassaa pitkin mehtiä ja surroo." Onnea vaan isännyys ensimmäisestä kaavosta.
Meillä on olluna hätäteurastustappauksia kanalakukkolassa. Sieltä on mummokanoja laskettu paremmille matomaille ja kukkopoikia pistetty surun kanssa ja surutta pattaan. Ei sitä köyrimistouhua kukkaan jaksa, ei kanat eikä ihmiset, jotka sitä hormonihuuruista yksipuoleista romantiikkoo joutuu kahtommaan. Isäntä suorittaa toimenpitteen ja porukassa sitten suolistellaan, nypitään tahi nyletään. Miten nyt kulloinki on tehty. Emännyyen vastuulla on sitten ruuaksi laittaminen. Vaikka se tietyllä tavalla riipii piästee päiviltään vaikka kukkopoika mutta siinä se liha sitten on. Navetasta suoraan tuppaan, iliman välikäsiä ja pakkausmuovia.
Kellarinrappu on sellainen hyvä roikotuspaikka kukkoloille sekä mehtäpupuloille. Mutta siihen kannattaa ja pittää varrautua, hätäteurastukseen. Puhelin valikostani löytyy myös ihka-aijon teurastajan numero, jos isäntee ei olisi tontilla paikan päällä. Olen myös ihe saattana pikkulinnun pois kärsimyksen ääreltä ja kerran harkitsin sitä kukon kanssa, mutta lopulta senkin homman teki sitten isännyys. Kun mietin, että entäs jos sitä sivaltaa sillä kirveellä vaikka peukalloon ja sitten joutuu lähtemmään päivystykseen kukon piä kainalossa ja toisessa kainalossa peukalo. Ei houkutellunna.
Lisäksi sai kertoa kasvimaihen top vitosen. Ykkösenä on ehottomasti peruna. Se on hyvvää, satoisaa ja sitä on heleppo säilöä. Lisäksi toinen jäläkeläinen on perunamiehiä. Peruna on myössii hyvä kun sitä voipi syyä sellasennaan, vellinä, lisukkeena ja käypi leivonnassakin. Pottu. Se on peruspilari tässä tallouvessa. Vitosessa kiikkuu myös tommaatit ja kurkut. Niitä vejellään suoraan kasvarista ja ne on niin maailman parraimpia ettei mistään saa niin hyviä tuoreksia, kun omasta maasta ja pihasta. Valihen tähän settiin myös kaalin. Tykätään kaaliruuista paitsi yks kappale tässä perheessä mutta silti. Kaali on haasteellinen kasvattaa kun kaikki ötökätkin tykkee siitä mutta voi että miten se on ihanaa hapatettuna. TAIVAS. Leivinuunista otettu kaalilaatikko. Taivaallista. Isännyyen tekemä kaalipiiras, aivan parasta. Voisikkiin jakkaa siitä resetin tänne joskus. Mietin myös sipulia. Se olisi myös maustamisen takia. Harmiksi vain kun paikallinen varisperhe tykkee nostella istukkaat ylös. Liian aikasin koittaa heijän sadonkorjuu.
Tee se itse kasvarissa, tee se itse emännän lattia.
Siinäpä sitä taas! Eletään mielenkiintosia aikoja. Ootellaan sullaako lumet vai tullooko metri lissää. Millon pääsee hypistelemään kasvihuonetta ja viemään taimen alut lamppujen alle. Mehiläistouhutkin käynnistyy ja kaikki muu kesä-ähvääri. Kyllä maallemuutto on immeisen parasta aikoo! Onneksi tuli lähettyä.
Tässä linkit sitten muihen heimolaisten teksteihin. Kivvoo päevee.
Huhtikuu 2022
Kasvuvyöhyke 1
Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2022/04/huhtikuu.html
Kasvuvyöhyke 2
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/04/suuntana-omavaraisuus-osa-4-elainten.html
Kasvuvyöhyke 3
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/04/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-4.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2022/04/huhtikuun-ensimmainen-maanantai.html
Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21605
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2022/04/omavaraisempaa-elamaa-2022-osa-1.html
Vyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/04/unelmana-omavaraisempi-elama-kasvimaan.html
Kasvuvyöhyke 7