top of page

Omavaraistelijan vuosikello ja ajatuksia vuuesta 2023

Hei vain. Aloitettaas nyt ihan alkutekijöistä. Tämä postaus on yhteispostaus omavaraisbloggaajien kanssa. Vetovastuussa ovat Tsajut blokin Satu sekä Korkealan isäntä Heikki ja yhteispostauksia kirjoittaa joukko omavaraistelevia ihmisiä ympär Suomen. Julkaisemme jokkaisen kuukauven ensmäisenä maanantaina tekstin yhteisestä aiheesta. Jokkainen kirjottaa omalta maailiman nurkaltaan. Ensimmäinen yhteispostaus tänä vuonna on aiheesta Vuosikello. Tämän blokin takana taas häärii emä Turuska. Taustaa sen verran, että olen syntynyt justii ennen 90-lukua, nuoripari käväisi kaupungissa 10 vuotta opiskelemassa ja palasi kotiseuvulle nelihenkisenä perheenä kera kahen koiran. Kahestaan lähettiin ja perheenä palattiin. Olen siis neiti sekä äiti-ihminen. Isännän kanssa tutustumme tässä pikku hilijoo toisiimme ja tänä vuonna kilahtaa mittariin 15 vuotta yhteistä taivalta. Alttarille emme ole vieläkkään töiltämme joutanneet mutta jospa sitä kahen vuuen päästä. Lueskelin, että vanhakansa suosi menemään naimissiin parillisena vuotena, joten 2024. Johko silloin tittelini muuttuisi rouvaksi. Mainittakkoon siis vielä, että perinnetaijot ovat sieluni kutsumus. Piti palata paljon ajassa taaksepäin, että löysi taas elämisen arvoisen elämän. Siihen koko perheemme maalle muuttaminen perustui. Löytee taas elämisen arvoinen elämä.





Asutamme isännän mummollaa tiällä ihanassa ja rakkaassa Itä-Suomessa. Sijjainti Pohjois-Karjala. Kasvuvyöhyke kolome. Maallemuutto oli oman elämäni suurimpia haaveita oman perheen lisäksi. Kun viimein keräsimme rohkeutta sekä kamppeemme, lähimme pois kaupungista ja errään laulun sannoin, se oli vähän sokka irti meininki kun tänne päästiin. Tuli kanat ja munat, lampakset, lehmäset, vuohet ja mehiläiset. Tapahtui sitä semmoistakin että kasvihuone tärähti pystyyn kun isä Turuska ajeli erräänä päivänä pihhaan kasvihuonetarpeihen kanssa. Tässä tullaankin siihen mikä omavaraisuuessa ihelle merkkaa tosi paljon. Yhteisöllisyys ja yhessä tekeminen. Iliman vanhempiväki Turuskaa ei olisi noussut ulukokanala, ei karsinat vanhaan navettaan eikä kasvihuonettakkaan meillä olisi. Toinen ilon assii yhteistyöstä on se, että heinätöihin saapuu sukulaissii ympär Suomen, myö korjaamme siis elläimille heinät ihe. Heinätöihen vanhinväki likistellöö lähemmäs 80 mutta siellä sitä ollaan ja tehhään. Jokkainen ommaan tahtiin. Täytyy tämän meijän omavaraisuushomman merkata muillekin paljon, ei myö muuten niin paljon apua saataisi.



Vuosi 2023 suunnitelmia


Vuonna 2023 meillä tulloo neljä vuotta tätä elämänmuotoa. Neljä vuotta ja olemme saaneet aikaan ihanan ihanan omavaraistilan alulleen. Elämäntapa, jota hengitämme joka solullamme ja elämäntapa, joka saa meijät joskus vain niin väsyksiin. Mutta silti. Maalta lähtis en silti koskaan pois, kaupungissa en vapaa olla vois. Sekkiin on eräs laulu.


Tällä hetkellä eletään vuuen kylmintä aikoo mutta meillä on mukavan lämmintä. Kannatti hikkoilla kesällä pöllisavotassa vaikka välillä vähän kehtuuttikin. Puut tullee meillä omalta maalta ja lautatavaraakin on sahhuutettu kun kaikki otti ja mäni kallistummaan. Sehän tässä elämässä täällä onkin, kaikkeen pittää koittaa varrautua ennakkoon. Koko ajan. Unissaankin. No ei vais. Vaan kyllä ne työt joskus unniinkin tullee. Kesällä pittää koittoo kasvattaa, viljellä ja säilöä sitä mukkaan kun sattoo saapi, kerätä siemeniä talteen seuraavalle vuuelle. Kevät ja kesä on aikoo valmistautua tulevaan talaveen. Ei tässä jouva niin sanotusti laakereillaan hyvin makkoomaan vaikka sitäkin pittäisi osata tehä toisinnaan. Välillä vain ottoo ja pistee ihan pitkäkseen.


Nyt näin tammikuussa ootetuin assii on se, että viimoin saatamme villat langan muotoon. Olen harjoitellu kehreemistä mutta se on, noh, harjoitteluasteella. Sain sovittua omat villat pieneen kehräämöön niin voi miten ilo on ootella mimmossii lankoja meijän lampaksien villasta syntyykään. Karjamme onkin siis niinkin suuri kuin viisi lammasta, neljä vuohta, kaksi nautoo, parikymmentä kannoo, kuus mehiläispessää (eppäilen hapotuksen jäliltä, että kaksi pessää mennee talvitappioon), kolome kania eikähän meijän sovi unohtoo koira ja kissaosastoa. Navetan elläinmäärä on ns. täynnä ja tällä porukalla myö pärjäämme vallan mainiosti. Joskus haaveilin, että kun vanhoista lampaksista aika jättää niin sitten hankimme kainuunharmaksia, mutta sen näkkee sitten aikannaan kuinka meijän käypi. Nautittaan kuitenkin nyt ensin tästä tilanteesta.





Vuosikello


Aiheena olikin vuosikello, jota tuossa sivusinkin. Aina pittää valamistautua tulevaan. Jos olisin taitava organisoimaan ja suunnittelemaan niin taulukoisin kaiken mutta harmiksi en ole sellainen ihminen. Tässä kortteerissa isäntä omaa järjestelmällisyyden, taulukoinnin ja suunnittelun. Ihe sitten menen ihan tunnepohjalla ja tilanteen mukkaan. Siinä olisikin harjoittelunpaikkaa opetella suunnittelemaan. Toisaalta käytännön kokemus on opettanu paljon mm. mitä kannattaa viljellä ja mimmosia määriä, joten koen senkin kyllä hyväksi, että kyllä työ tekijäänstä opettaa. Mutta sitä en kiellä etteikö edellisvuoden muistiinpanot olisi auttavaiset. Kun mielestään kaiveloo kuinkas tämä viime vuonna tehtiin niin joskus vastassa on vain suuri tyhjyys. Ei sitä kaikkee muista vaikka kuinka ihelleen uskottellee. Tänä vuonna en ala tommaateilla hulluttelemaan, kylvin viime vuonna varsin lähemmäs 50 siementä, joista suurin osa ponnisti taimiksi. Tänä vuonna aijon ns. tyytyä vähempään mutta tavoittelen enemmän. Vähempi taimia, satoisia lajikkeita, se on suunnitelma. Toinen assii on se, että ihan viime kesästä oppineena peltotyöt ja puutyöt sammaan aikaan ei oo mukava yhtälö ollenkaan. Siinä ei käytännössä vappaa-aikaa ole ja se on sitä pelkkää työtä. Semmoinen maku vähän viime kesästä jäi, että aina oli joku työ männeillään ja sata kesken. Ja nimenommaan elintärkeitä hommia. Puuta meillä mennee talavisaikaan paljon, sillä käyttövesi, leivinuuni sekä sauna tarvijaa puuta. Sehän tässä ammatinvalinnassa ja elämäntavassa on, kun muu Suomi lommailee, sillon myö painamme pisintä päivää mehässä, pellolla ja pihassa.


Siitä vuosikellosta. Nyt olisi siis aika suunnitella tulevii kylvöjä puutarhaan sekä peltopuolelle. Punainen lanka puutarhakylvöissä on: sellanen määrä minkä jaksaa säilöä ja mitä oikeesti myö käytämme. Turha on erikoisuuksia viskoa vaan perussetti on justii hyvä. Perunat, porkkanat, valkosipuli, sipulit, pavut, chilit, herneet, kaalit, kukat, tommaatit, kurkut ja kesäkurpitsat. Perusyrtit ja sallaatit. Mansikka meinoo meillä mennä erikoisviljelyn puolelle. Se tuntuu jotenniin hankalalta kasvattoo ja vaatii hoitoo ja huolenpittoo. Mitä paremmin kasvi pärjee iliman ylimäärästä hoitamista, sen paremmin se tämän emän puutarhaan soppii. Toinen assii mihin tulisi tarttua oisi puuhommat. Rungot on onneksi ajettu jo puuntekopaikalle niin alkaisi sitten sahhaus, pätkintä, halkominen ja pinnoominen. Viime vuonna lumitilanteen takkii viivästyi polttopuunteko niin sitten saiki kesällä huhkia puita pinnoon. Minkä taakseen jättää sen eestään löytää. Myö haemme edelleen sitä semmosta rytmiä, miten ja missä järjestyksessä ja millon mikäkin homma tulisi tehä. Näin vanhassa talossa ja vanhalla tilalla assuissa kyllä tuntuu, että tekemättömät työt on kuin sormiin välistä valuva hiekka. Hituset saapi talteen mutta täysin et saa mistään kiinni. Ja sitä pittää vaan koittoo sietää.








Nyt on siis aika hämäränhyssyn töille, päivä onneksi jo pitenee vaikka tuntuu ettei tässä ole tullu levättyä tarpeeksi. Tarpeeksi paljon, että jaksaisi vettee satokausirallin taas läpi. Alkuvuuen käytän villa-asioihin, koitan oppia kehreemään rukilla mutta aion käyttää myös niitä eellä mainittuja pienkehräämön palveluita. Käsillä alkaa olla myös puutöihen aika sekä talvikalastus. Tarkoitus oisi oppia jatkammaan suvun miesten perinteitä nyt naisvoimin. Mehästelemme myös talavisaikaan jäniksiä, se on tosin enempi isännän hommia. Kun päivät pitenee ja valostuu niin silloin aikaa pieniin suunnittelu kesälle ja kanamammojen alle sujjautellaan munia haudottavaksi. Sieltä sitten kuoriutuu toivottavasti nuorta kanakantaa sekä sopivasti kukkopoikia pata-aineksiksi. Mehiläistarvikkeet tulisi päivittee kesäkuntoon nyt talavisaikaan. Sulattaa vahhoo, langottoo ja laittoo uuet kakut kuntoon. Sitten on mehiläissiin hyvä kerätä taas seuraavan sadon hunajoo.




Jos nyt kaikki tähet sattuun sopivaan asentoon niin vuosikelloni oisi tämä:


Tammi-huhtikuu

  • villan jatkojalostaminen

  • päivitän mehiläiskaluston kesäkuntoon

  • polttopuita, paljon paljon polttopuita

  • idätykset

  • kerinnät

  • siivoile pajan puolta minkä kerkeät

  • rakenna linkoomo

  • LEPOVA

Toukokuussa pyhästi luppaan näihen läsnäolijoihen kesken tyhjentää karsinat heti kun elukoilla alakaa laidunkausi. Niin monet kerrat kun ne karsinat jättää kesäksi tyhjäämättä niin voi että se soipi takaraivossa koko kesän, että onpahan taas kestopehku tyhjäämättä.


Tulevana kesänä pittäisi aloittaa viime kesänä aloitettua kanalan renoa. Tilat tulisi kalkita, munintakopit vaihtaa deluxe malliin ja uusia orsipaikat.


Touko-elokuun tiivistin napakasti:

  • pihalla pirusti hommia

  • marjassamarjassamarjassa

  • elukoitten kesäaitojen kunnostus ja kunnossapito

Syys-lokakuu

  • sienestä

  • säilö sinnikkäästi vaikka ei todellakkaan aina jaksaisi

  • koita tehä niitä kohopenkkejä valamiiksi ennen seuraavaa satokautta

Marras-joulukuu

  • palauttele kesän jäliltä

Monta assiita tästä listasta varsin unnoutin. Mutta nyt kun tämä Vuosikello 2023 on aluillaan niin kätevästihän voin vaikka tänne blokin puolelle tulla päivittelemään sitä mukkoo kun mieleen putkahtelloo tekemissii. Kuulumissii en nyt pahemmin tänne lissäille. Aamu löytää aina tiensä iltaan. Siinä se tiivistetysti oisi.


Antossaa tätä vuotta ja kuvan jäläkeen linkit muihen blokkaajien kirjoituksiin.





Kasvuvyöhyke 1


Kasvuvyöhyke 2


Kasvuvyöhyke 3


Kasvuvyöhyke 4


Kasvuvyöhyke 7

Recent Posts

See All
bottom of page