Kuulitko mustarastaan laulun

Kevät antaa ootella ihtiään. Lunta on vielä paksulti ja maata tuskin tarviaa huhtikuun puolella kauhiasti kuopsutella täällä idässä. Elämä on saapuna ympärille jälleen. Mustarastas laullaa ja pallaajat liihottellee päivittäin vastaan ja joutsenen huuto kuuluu lähheiseltä lammelta. En niinkään kaipaa tulevaa ihmisruuhkoo mutta linnut, ne tuovat ilon tullessansa. Taimet ponnistelloo reippaasti ruukkuloistaan, täytysi vielä kylvää loput kukat, yrtit ja kurkut ja kurpitsat. Sattui kehno kulkutauti tähän tuppaan ja pariksi viikoksi viivähti elo. Noh. Lepohan on aina tarpeen. Lisäksi talaven aikana tuli poltettua polttopuut aika minimiin, joten sitä savottaa riittää yllinkyllin tänä kevväänä. Myö teemme polttopuut pystyyn kuivaneista rungoista, joten kuivatella ei tarvihe turhan pitkiä aikoja mutta sitä pinnoomistahan riittää.


Viime kesästen elläinvauvojen videot saapi haikailemmaan, että voi kun olisi pieniä tänäkin vuonna. Meillä ei kukkaan muu ole pieniinpäin kun kanaemo Helene, joten se siitä vauvabuumista. Sisätilojen siivouksia, kanalan remppaa ja kanilan rakennusta olisi tälle kuulle vielä esissä. Sitten täytyisi rakennella kanakärri kesäksi, että saahaan oikein laidunmunia. Maalailla muutama mehilaatikko, rakentoo ens talven jalottelutarha, alottaa aitaamisrumba ja kasvimaihen laitot. Työtä olisi enempi kun ehtii ja jaksaa tehä. Kuinka sitä yksi naisimmeinen ehtisi tehä kaiken sen. Vielä kun pittäisi pyykätä, syöttee ja huushollata. Siinä taas ähvääriä yhen emän hommiksi. - Näin olen kirjottana huhtikuussa kuulumissii ylös ja nyt on heinäkuu. Eilen laitoimma heinät pakettiin. Livahtihan se myöhä. Semmonen 1300 pikkupaalia appiukko paalasi ellikoille ja heinätyöläisistä nuorin ol kuus ja vanhin melekein 80. Kolomessa polovessa traktoria tänä vuonna ajettiin. Siitä huomoo lasten kasvun kun jalat alakaa yltee polokimille.





On siis omavaraisuusblokkaajien yhteispostausaika. Aihheena paras säilöntäohje ja seurailooko somessa liikkuvoo kuvvoo tahi elokuvia. Ihe en kahtele oikein mittään, Talasbuan oon muutaman jakson vilikassu. Elokuva, mikä nyt ei varsinaisesti ole omavaraisuusasijaa mutta tärkeää asijaa maan kasvukunnosta ja monimuotoisuudesta on the Biggest Little Farm - Unelmien maatila. Se on sellaista silimäkarkkia koko elokuva ja hyvin kuvovaa sitä elämänkehhää minkä elläimiin tulo, viljely ja monimuotoisuus saapi aikaan. Se on unelma, oma the Biggest Little Farm mutta pienemmässä mittakaavassa. Olen myös ihe rikitelly tulille ommaa tubekanavaa. Tämän kesän olen kuvaillunna materiaalia sieltä täältä ja kun kiireet loppuu (millonka kysyn vain) editoin videoita sitten talavikuukausina.


Ihe säilön hapattamalla, hilloamalla, pakastamalla, mehustamalla ja kuivoomalla. Kuivuri on kyllä oiva peli ja se nyt huriskellookin meillä. Kuivattu on mäkimeiramia, timjamia ja sirreeniä. Vielä pittäisi nokkosta käyvä (se on jääny ihan kokonaan oi miksi) ja vuohenputkia. Meinasin myös napata horsman lehtiä, en tiiä jaksanko hiostaa niitä vai männöökö semmosennaan. Eivät vielä kuki mutta lähellä on. Tahi sitten kerreen niitä kukkasia. Paljon olisi kaikkea mitä halluisi tehhä vaan aikakapelo vaivovvaa näin valossaan aikkaan. Ja hermo kyllä meinasi mennä tässä ennen heiniä. Välillä sitä miettii sitä kellaa, että jos ei olisi näitä elläimiä niin ei olisi tätä heinähuhkimushommoo. Mutta onhan se kuitennii perinnetaito tuo heinänteko vanhoilla vehkeillä pikkupaaliin. Piämme kuitenniin yllä perinteitä täällä. Omasta tahosta.






Jos säilömisohjetta täytyisi vinkkailla niin sanoisin että kuivuri on kyllä hyvä tuonne yrttipuolelle. Oman maan yrtit on sen verran maukkaampia kuin kaupan ja kuivaisihan ne iliman kuivuriakin mutta kun meillä ei ole vielä yrtin kuivauspaikkoo niin hurruuttelemme kuivurilla. Enkä toven tiiä ossaisinko ellee iliman pakastinta. Onhan se riskaabelia jos tusahtaa sähköt poikkeen pitemmäksi aikoo ja sähkön hintakin kallistuu vaan pakkasseen on niin kätevä lykkiä leivonnaiset, lihat, marjat, maijot ja muut. Paras säilöntäohjeeni onkin: hanki kuivuri ja iso pakastin.


Mites se muuten maailima täällä makkoo? Lihakalkkunat pittäisi tuua kesälaitumille tänne meille tai no naapurin navettaan (edit. kalkkunat ovat saapunneet peltoaukeellemme kasvammaan). Mehiläispesillä on sekoiltu urakalta ja on kaksi emotonta pessää tällä hetkellä ja ostoemojen saapumista kytteen postilaatikolla (edit. nekkiin saapuivat ja kaikkiin pessiin on saatu uuet emot). Onneksi meillä on maailiman mukavin postimies, joten jos vain posti toimii niin uusien emojen oisi määrä saapua tännään. Marjakautta ootellaan kun kuuta nousevoo. Yks yö kävin suolla niin lakka on supulla ja näyttäisi tulevan hyvin lakkoo. Kuivuus ja kuumuus meitä koettelloo kuten muitahhiin. Elukat on yöt laitumella ja päiväksi tulleevat makkoomaan kommiin. Ei siellä paarmojen paukkeessa ja paahteessa jaksa kukkaan olla. Tervaöljy aiheuttaa myös inhotuksen värreitä, joten sillä hölveeminen ei oikein onnistu.





Meinovvaa taas tulla sitä semmosta turnausväsymystä. Tuttu on muilta kesiltä kun ei ennätä mittää vaikka koko aika touhuvvaa ja mukava oisi toisinnaan järvessäkkiin lilluskella. Toukokuussa oli määrä tyhjätä karsinat mutta miten se sekkiin homma vain liirovaa. En ymmärrä yhtään. Suurin homma oisi saaha pelastettua taimikot ja saaha ensi talaven polttopuut pinnoon. Ennen puut jo tähän aikaan pinossa vaan ei ole nyt. Kuten tuolla alussa mainihin meillä tehhään polttopuut oman mehän puista, kelopuista, joten kuivumista ei onneksi tarvihe ootella. Vain pölli poikki, halaki ja pinnoon oisi esissä.


Työtä on enempi kun jaksaa. Mistä sitä karsisi? No ainakkiin siitä yhestä porkkanarivistä, jonka varikset olivat vetäneet mustalle mullalle. *kirosana tähän välliin. Viime vuonna ne nostelivat neljäkymmentä sipulin istukasta ja tänä vuonna yks rivi porkkannoo sai kokea variksiin puutarhan hoitotoimenpitteitä. Kyllä kehnottaa. Van eipähän sillekään taas mittään maha. Kohta on onneksi syksy ja talavi ja sitten haikailoo että voi kun oisi kesä. Jätän toiveen ilimoille, että voi kun meille löytyisi lomittaja jossain vaiheessa niin pääsisi etes joskus irtaantummaan täältä vaikka pieneksi hetkeksi. Sitten sitä taas jaksaisi painaa hommiloita, kun olisi hetken aikoo huilannu.


Semmosta tänne. Mitteepä sinne? Alla olevista linkkilöistä pääsöö muihen varaistelijoihen kuulumissiin.


Kasvuvyöhyke 2

Oma tupa, tontti ja lupa https://omatupajatontti.blogspot.com/2022/07/ohjeita-ja-ideoita.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/07/hyotytarhan-kuulumisia-omavaraisuus.html


Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2022-osa-7/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/07/omavaraisuutta-vuodelle-2022-heinakuu.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/06/suuntana-omavaraisuus-7-elamyksia-myos.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kuulitko-mustarastaan-laulun


Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/07/unelmana-omavaraisempi-elama-paras.html


Kasvuvyöhyke 5

Maalaiskaupungin piha https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2022/07/oma-eteneminen-ja-omavaraistelumielessa.html


Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/07/04/heinakuu-22-omavaraisuus-youtubessa





0 views0 comments