Kotivaraelon kiintopisteet

Hei vain. On kuukauven ensmäinen sunnuntai ja kotivarabloggaajat ovat koossa jälleen. Porukkaamme luotsaa edelleen Tsajutin Satu sekä Korkealan isäntä. Satu aina kuhtuu meitä koolle ja muistuttelee postauksista. Postauksista, jonka meinasin helemikuulta unohtaa mutta tässä sitä ollaan! Tällä kertoo kohtaamme niksien muodossa. Aihe tuntui aluksi ihelle vaikealta. Vinkkejä omavaraisempaan elämään. Vinkkiä? Niksiä? Miulla? Muille? Että mitä että. Että eihän miulla ole mittään vinkkiä omavaraisempaan elämään. Ainakaan käytännössä tarjota. Sitten mietin että noh. Opettele, kohtoo vanhempii ihmissii, kysy uteliaasti ja mäne oppiin. Siellä se suurin omavaraisuuen taito ja tieto on. Suuri ossaaminen, joka on vaipumassa unhollaan. Taitojen kautta, ihe opettelemalla, ihe tekemällä, tutkimalla. Polttoaineena oma uteliaisuus, innostus ja kiinnostus kysseiseen assiiseen. Olipa se oman ruuan kasvatus, hirsien teko, polttopuu, mehtäily, marjastus tahi kalastus. Mene vain sitä kohti.

Mäne, opi ja elä ideologiasi mukkaan. Se on miun neuvoni siulle. Tunnustele elämäsi kiintopisteet.

Onnellinen on hiän, joka tähtitaivaan alla saa asustaa

Toinen neuvoni on että kysseenalaista terveellä tavalla asioita, joita meille tuputetaan. Lommii, matkoja, tavaroo, ulukokultasta elämee. Ensimmäiset muistikuvat säännölliseen oravanpyör.. eiku palakkatyöhön liittyi konseptiin nimeltä loma. Miten voi olla että tahkotaan sinne saakka että pääsee joskus lomalle. Siellä töissä kävin rahan (pienen sellaisen) takkii ja ootin lommii ja vappaita. Eikähän se sitten pitemmän piälle ollutkaan toimiva konsepti. Muutos kohti omanlaista elämee on tuonut rauhoo. Lommailuihinkin. Yhteensä viiessä vuuessa on olen olluna kaksi kertoo rehellisellä "lomalla". Ja voi pojat olen kaivannut toisinnaan pitempee leppäilypätkee mutta ei se aina antauvu. Melekeestään poikkeuksetta olen olluna tilalla. Siinä vesitonkkia kuskatessa mietin että emme myö ole tänne tulleet ottammaan lommaa tästä elämästä. Myö olemme tulleet elämään. Suurin opettelemisen aihe onkin, että hanskat voipi puottoo käsistä vaikka hommat on kesken. Tehhään mitä keritään ja mitä ei keritä ei tehä. Se on suurin opettelemisen aihe ihelleni.

Kymmenen vuotta elin kennostossa, jossa piti vain se oma huusholli hoitaa. Kaikki muu tehtiin valamiiksi. Nyt on sitten maatila, jossa harva assii tehhään valamiiksi. Siinä ei ihan yks naisimmeinen eikä yks miesimmeinen ennätä kaikkea tehä ajallaan. Mutta kysseenalaista. Tarviiko töitä paukuttoo rahan eistä niin paljon ettet ennätä kasvattoo ruokoo, kerätä marjoja, sienestee, mehästee, kalastoo. Kuinka paljon kannat kaupasta kotia kun ei ole aikoo tehhä ihe? Kysseenalaista terveellä tavalla ja pistä sukan varteen penni päivässä. Omat kulutustottumukset ovat tulleet alas hurjaa kyytiä. Enkä ole olluna rikkaissa töissä vaan koko aikuisikäni olen olluna opiskelija, osa-aikatyöläinen ja kotiäiti. Rahhoo ei ole tulvina ovista ja ikkunoista vaikka taannoin tuli töitä tehtyä paljonkin. Aikoo se viepi, kaikki se mitä ei rahalla saa. Se meiltä nykyihmisiltä unohtuu että kotivaraisempi elämä käypi ihan oikeasta työstä. Se ei vain näy tilillä tulona mutta pienempänä menona. Se näkkyy maakellarissa, pakastimessa ja kuivakaapissa. Se näkkyy puhtaampana ruokana ja pienempänä ruokahävikkinä. Se työ minkä oman evvään tekkee niin siinä ei paljoa bioskat laula syömättömästä ruuasta. Sen verta työtä oma eväs teettää.

Lopussa on lissee vinkkiä ja neuvoja, sillä sieltä löytyy kanssabloggaajien tekstit aiheesta.

Kotivaraelon tukijalka. Maakellari.

Kuulumissii

Tämä postaus taitaa painottua kuulumissiin. Lähinnä nyt ennakoijaan ensi kessee. Paistetaan vierasvarroo pakastimmiin, tyhjennellään marjoista ja lihoista. Samalla koitetaan ennustoo että mikähän marja ensi kesänä menestyy, mitähän ei mahollisesti suaha ja sitä pittää jättee pakkaseen ylivuotistarpeiksi. Mustikalle esmerkin on käyny näin monena vuotena. Halla on vienyt kukinnot ja olemme jiäneet iliman mehän sinistä kultoo. Tänä vuonna on onneksi olluna hanki varpujen suojana, mäne ja tiiä mitä sitä ennen juhannusta sitten tapahtuu. Tässä pittää olla luottoa ylempään vai sanoisinko mehän väkkeen kun tulevia kasvatuksia ja kerräilyjä suunnittellee.

Tammikuu on olluna ihanan hias. Päivät seuroo toistaan ja valosan aika on pidentyny ainakin puolella tunnilla. Linnut ovat alakanneet sipakoimaan jo päiväsaikaan. Kävelin ahistuksissani, anteeksi, ajatuksissani kuusikossa ja kuuntelin kuusitiijaisiin sirkutusta. Voi miten se on kaunis iäni. Pieni ja hento mutta täynnä elämee. Sieltä se kevät tullee vaikka keskitalavea eletäänkin. Jänekseen kiima aiheuttaa rallia pihassa ja kohtahan hyö hankipojat tekköövät. Mehtyykin loppuu helemikuun loppuun. Koiralle ollu haastavat mehtyykelit. Lunta on paljon eikä se kanna, ei biikelmummuakaan. Vielä kun tekisi hankiisen ennen mehästyskauven loppua niin pääsisi biikel pinkomaan mehtyyhommille. Mieli jaksaisi vielä mennä mutta keho alakaa olla biikelmummulla ehtoopuolella. Mutta mikä nuoruus ja into silmissä silti säkenöi. Voi kun voisin ihe säilyttee saman palon omassa katseessa aina.

Elukatkin ovat ulkoilleet kun kova pakkasjakso hellitti. Nautoloilla kävi aika pitkäksi sisällä mutta onneksi se taisi olla viikossa ohi se kurjimus. Ilokseni muuten ilimoitan että kanaset munnii enempi kun koskaan aiemmin. Innokasta porukkaa muninnan suhteen täytyy sannoo ja melekein vuuen pimmiimpään aikaan. Onni on omassa kanalassa.

Ei tänne tosissaan sen kummempoo. Ilahuttavin assii on se että isä Turuska kunnosti isomummoni rukin. Eppäilin vähän mitenkä meillä se homma lähtöö rulloomaan mutta hyvinhän se. Maaliskuulle olenkin luppautunut kehruunäytökseen ja ensi kesälle toiseen. Silleen ne vanhat taijot näkkyy ja siirtyy etteenpäin. Kunhan tiältä uskaltaisi raottua toisten ihmisten joukkoon. Siellä kuusikossa ahist.. ajatuksissani kävellessäni mietin että miten sitä ennen oli olevinaan niin sosiaalinen perhonen. Liihotteli aspa-ammatissa ja kävi harrastuksissa. Nyt sosiaalinen patteri tyhjenöö oman perheen kesken ja sitten ei ole ennee muille mittään mitä ammentoo. En sano että olen introvertti tahi erakko. Olen mie. Omanlaiseni tallooja. Oliko sitä silloinkaan sellainen sosiaalinen perhonen vai oliko sitä vain pakon sanelemana. En oisi koskaan uskonut kuinka hyvin viihyn itekseen. Iliman ihmisseuroo. Elläimissä on sitä semmoista seuroo jossa ei tarvihe esittee mittään eikä kettään. Laskin kuusikossa koirat irti ja hymyssä suin kahtelin heijän pinkomista pitkin mehtätietä. Hotu oli auki ja vauhissa oli hurmoo.

Olen ajjautunut kauas ihmisistä, kiireestä, välkkeestä ja vilikkaasta elämästä. Olen saanu tilalle jottain paljon paljon parempoo. Aitouven tunteen. Elämän tunteen. Kukkaan ei kysy kuka mie olen ja mistä mie tulen. Se porukka, jonka kanssa pyörin tietää että mie olen emä ja mie jaan heinät. Tuon veet ja hoijan lypsyt. Että olen kiltti ja mukava, toisinaan kipakka. Joskus surullinen. Silloin joku pieni turpa nykäsöö housun puntista tahi takin hihasta. Emä hei. Mie olen tässä. Ja näyttää suloisen vuohen naaman, lampaan kiharaisen piän tahi lehmän märän turvan. Silloin mie tajuan ettei onneni ole koskaan olluna siellä missä suuri massa ihmisiä on vaan miun onni on tiällä. Lannan tuoksussa ja navetan touhussa.

Voi kun meillä kaikilla olisi mahollisuutta ja tilloo, olla ja ellee siellä semmoisena kun on. Siellä missä hyvä on. Tehä sitä, missä vahvuus on.

Kotivaraelon kiintopisteet on siussa ihessäsi. Ne assuu siussa. Vaali niitä, tee asioita, joita sydän sannoo tekemään. Vaikka ne tuntuisi hölömön hommilta. Kokemusasiantuntijana tätä kerron. Olen löytäny ihteni kehruukurssilta, kyykkimistä kutun viereltä, talviverkoilta, mehtuureissuilta. Olen kokenut elämäni ikimuistoisimmat lakkareissut ja syöny niin hyvvee ruokoo, jota ykskään ravintola ei pysty tarjoomaan. Kehitä kiintopisteesi. Kahtele niitä kuin yötaivaan kauneita tähtikuvioita. Vaali ja varjele. Niistä kehittyy siun oman elämäsi kartta. Parhainta on se ettei kellään muulla ei ole samanlaista karttaa kuin siulla.

Ethän siekään pie valloosi vakan alla vaan annathan sen loistoo. Tuikkia taivaan kirkkaimpana tähtenä.

Vähän keppeemmin tunnelmin,

emä Turuska

Kasvuvyöhyke 1

Kakskulma https://kakskulma.com/tavoitteena-taloudellinen-riippumattomuus?

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/mita-omavaraisuustavoite-on-opettanut-suuntana-omavaraisuus-helmikuu-2024

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/suuntana-omavaraisuus-nikseja-ja-kuulumisia

Apilan kukka https://apilankukka.fi/umpiointi/

Kasvuvyöhyke 2

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/02/helmikuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/01/suuntana-omavaraisuus-yhteiskirjoitus-2.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/02/mita-loytyy.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/02/toimiva-komposti-varmistaa-sadon.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/02/suuntana-omavaraisuus-2024-helmikuu.html

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/02/suuntana-omavaraisuus-helmikuu-2024.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-2/

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=18117

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2024/02/helmikuun-yhteispostaus.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2024/02/suuntana-omavaraisuus-2024-osa-2-niksit.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kotivaraelon-kiintopisteet

Purolan kyläkoulu https://purolankylakoulu1933.blogspot.com/2024/02/helmikuu-2024-omavaraisuus-blogeissa.html

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-2024-niksi-omavarisuuteen

Sweet food O’Mine https://www.sweetfoodomine.com/puutarha/omavaraisempaa-elamaa/4

Kasvuvyöhyke 6

Farm escape https://farmescape.fi/omavaraisempi-elama-riippumattomuus-ja-vapaus

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/02/04/helmikuu-2024-pienet-teot/