Hei vain. Kuukauven ensmäine maanantaina ja yhteispostausaika jälleen. Aihheena oli kasvatusohjeita kasveille, elläimille ja/tai lapsukaisille. Meillä Villassa on menty kolomella ärrällä: rakkautta, rajoja ja ravintoa. Näillä on kasvatettu kaikkii edellä mainittuja.
Tämä ei varsinainen perhebloki ole, joten en sen kummemmin avvoo tätä lapsukaisassiita mutta elläimistä ja kasveista voin haastella. Kun tuli haave ellikoista, oli samalla ajatus, että heitä pittää pystyä sitten käsittelemään. Lampakset tul isolta tilalta eivätkä olleet kesyjä. Vuohet juoks kun Spidermanit pitkin seiniä ja katon kautta alas. En ikinä unoha sitä näkkyy, kun Risotto juoksi oikeasti suoraa seinää pitkin kattoon ja toista seinee alas. Silloin katsahimme isännyyen kanssa toisiimme ja kummannii silimissä loisti "mihinkä myö ollaan oikein ruvettu". Poppis taas oli käsitelty mikä nykypäivänä on mukava assii. Mukavampi toimia pienikokosen ja iso luonteisen lehmäsen kanssa, joka on tottuna ihmiskontaktiin. Oma kasvatti Vappu on taas pilalle hemmoteltu pienokainen, hänen mielestä immeiset on tehty rapsutusta ja leivän jakkoo varten.
Kuitenniin näistä katonjuoksijoista ja peränurkkaan pakenijoista paljastui paijattavia pallervoisia. Olen kohellu heitä kuten toivon ihteäni koheltavan. Kunnioituksella, hellästi ja aikaa antaen. Toisinnaan kuorrutan tämän kaiken hellyyven karjumalla perkeleitä apilapeltoon juoksevien villapyllyjen perrään tai kylältä pallaavia kyyttöjä kohti. Kyllä siinä kirroilutkin vaimenoo kun vastaan juoksoo kaks kyytöntekelettä ja tervehtiivät vaimeella "yyyyy" tervehyksellä. Näin se vain viha ja rakkaus kulukoo käsi käissä. On mukava ja turvallista männä karsinnaan, kun tietää että siellä voipi rauhaksijaan selän kääntee eikä tarvihe vilkuilla olan yli. Muistan kun erräässä paikassa minnuu varoteltiin elläinten arvaamattomuuesta ja jotta pittää olla varuillaan. Ymmärrän tämänkin puolen ja siksi miusta isoa karjatilallista ei tulekaan. Olen erittäin kiitollinen meijän ellikoista ja saan olla heijän kanssa justiin niin kun hyväksi ihe koen. Tietenkään ei sovi unohtaa pientä herkkutaskua, joka on ellikoihen mielestä aivan pohjaton. Sieltä liikenöö aina kuiva leivänkäntty herkuttelijoihen suuhun. Tietennii tiiostan myös sen, että elläin on elläin ja aina voipi sattua jotakin. Mutta. Toivokaamme sattumattomia ja terveitä päiviä meille kaikille.
Sen enempää en tässä avvaile eläintenhoitoasioita mutta olen tuuminu tekeväni niistä erillisen postaussarjan. Kotitarve-ellikoihen pito ja passaus. Kotitarvelehmästä olen kirjotellunna tässä.
Kasveista sen verran, että olen olluna sellainen huithapeli. Laitan itämmään kaikenlaista mutta se tasainen kastelu ja hoito on sula mahottomuus. Mutta ketkä tästä ryököpuolen hoijosta selevivää ovat erittäin elinvoimaista sakkia. Kuitennii tuumasin, että tänä vuonna aion petrata asian suhteen. Jos muilta töiltä ennättää niin kasvis- ja juurespuoleen panostetaan täysijään tänä kesänä. Aion idättää lantun ja nauriin taimet sisällä tänä vuonna, koska joka vuosi ne ovat epäonnistuneet suorakylvönä. Aion lannottaa kunnolla kasvulavat ja katteella peittää ettei tulisi niitä rikkoja. Rikat kyllä menestyy ihan iliman mittään hoitoja. Nokkonen ja horsma sujahtellookin meillä säilöön pitkin kessää. Kuusenkerkkiin myös hullaannuin tänä talvena teen muodossa. Hyvvään saumaan tuli kahvinkin lopetus, kun sekkiin kuulemma kallistuu.
Viime kesänä lannotuksen tärkeys tuli ilimi kasvihuoneessa lehtivärin haalistumisen muodossa. Onneksi meiltä löytyy omasta takkoo tätä elämän eliksiiriä ja tänä vuonna ossaan reagoija asiaan ajoissa. Tänä kasvukautena toivon myös ihelleni rajoja, että ossaisin toimia järjestelmällisesti. Maakellari oottaa säilöttäviä, joten pittäisi osata myös jumpata ommaa tekemistä ja pittee niitä lepopäiviä. Säilöntäaikaan alan olla niin uuvuksissa kesän jäliltä, että varsinkin kuumennettavat ja desinfioitavat asiat saapi tuskan hien valummaan pitkin selekee. Tänä kesänä lapsukaiset tulevat osallistummaan mehiläishoitoon, joten siinä määrin saan apukässii pesäkäynneille. Olen myös tavattoman onnellinen, jotta saan tarjota lapsukaisille tämmösen mahollisuuen. Vaikka kyllähän jokkainen vanhempi tietää ne hetket kuinka ruusuiset kuvitelmat yhessä tekemisestä saattaap päättyä jonkun raivarriin ja "millon tää loppuu" konserttiin. Innolla odotamme kuinka meille käypi.
Toivon myös, että viime kesäinen varisjengi ei tulisi nyppimään sipulin istukkaitani irti, kuten ne viime kesänä tekivät. Nyppivät jok ikisen istukkaan. Kävin tökkimässä ne takaisin mutta eipä sekkään auttanu. Tästä varisten puutarhanhoidosta taisi selevitä 40 istukkaasta kolome. Aion myös jatkaa kestopenkkikokkeiluuni, jonka viime kesänä rakensin. Tosin istutusmultaa tulen tarvihtemmaan kaupasta, harmillisesti. Viime kesänä istutuskuopat olivat liian pienet, kun nuukailin mullan suhteen. Otettiin opiksi tästäkin.
Yksi assii joka mieltäni painaa kasvatusasioissa on se kuinka nykyaikana kasvattaa lapsukaiset tämän tavaratulvan äärellä? Tekisi mieli sulkea heijät pumpulliin tältä ostamista ja kuluttamista tyrkyttävältä mainosmaailimalta. Kuinka kasvattaa lapset noudattammaan sääntöjä kun ihekkään ei kaikkia yhteiskunnan sääntöjä noudata? Opettaisi heijät kuuntelemmaan mutta kysseenalaistamaan. Noudattammaan sääntöjä mutta onko kaikki säännöt tehty noudatettaviksi? Kaipa se pittää aatella niin, että kottoo annetaan mahollisimman hyvät evväät elämään mutta sen lopullisen elämän polkunsa valihtoo jokkainen lapsukainen ihe. Koen, että elo täällä elläinten, tietynlaisen vappauven ja omatoimisuuen ihmemaassa kehittää ommaa ajattelua ja empatiakykyä. Meillä kaikilla, meillä vähän varttunneemmilla lapsilla ja sitten aivan näillä pienillä immeistaimilla.
Näihin pohintoihin päätämme tännään. Mitäpä ne muut tuumailoo assiin suhteen? Tässäpä alla linkit muihe teksteihin.
Helmikuu 2022
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/02/omavaraisuushaaste-2-mita-uutta-teimme.html
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2022/02/helmikuun-ensimmainen-maanantai.html
Kasvuvyöhyke 3
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/02/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-2.html
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kasvatusasioita
Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16358
Kasvuvyöhyke 4
Kasvuvyöhyke 5
Kasvuvyöhyke 6
Kasvuvyöhyke 7
Terveisiä Jovelasta! Meillä ei ole muuta kuin iloa tuottavia eläimiä, mutta ne kaikki ovatkin sitten tuota kastia, jossa ihmiset ovat luotu maailmaan rapsuttajiksi ja ruoan jakelijoiksi :D Joskus sitä tulee ajatelleeksi, että kumpi kasvattaa kumpaa enemmän, ihminen eläintä, vai eläin ihmistä. Tässä taloudessa taitaapi olla niin, että tässä(kin) asiassa eläimet vievät rökälevoiton ;D
Eläimiä on helpompi kasvattaa, kun elukat osaa itse asiansa. Ihmislapsien kasvattaminen onkin sitten vaikeampi juttu. Jokainen sen kanssa kipuilee ja en ole kyllä koskaan tavannut sellaista vanhempaa, joka sanoisi, että "olen hyvä kasvattaja!"
Lasten kasvatus on erittäin vastuullista puuhaa. Tuntuu, että parhaiten "osasin" sen, kun lapsia ei ollut tai nyt, kun he kaikki kolme ovat jo aikuisia. Kiitosta olen saanut heiltä siitä, että hyvät tavat on kotioppina seuranneet työelämään. Silti koen, että monta asiaa olisin tämän ymmärryksen mukaan tehnyt toisin. Teillä on mielestäni lapsille paras mahdollinen kasvualusta. ❤️ Eläimet osaltaan kasvattaa empatiaan. Kiitos elämänne avaamisesta.
Huithapeli täälläkin ilmottautuu, vaikka pistänkin asiat sään ja milloin minkäkin syyksi :D Opipa taas hyvin viihdyttävä kirjoitus, jonka pystyy hyvin näkemään kuvina silmissään .
Täällä toinen huithapeli! Onneksi mies on huolellinen ja tarkka. Itsellä toiminta keskittyy aina enemmän tuonne villivihannespuolelle: villivihannekset kasvavat aina!
Kivaa pohdintaa myös lastenkasvatuksesta sinulla.