Erityisemäntätaijot

Taas pyörähti yks kuukausi ja jälleen omavaraistelevat blokistit ovat koossa jälleen. Ympäri Suomen kokkoonnumme yhteispostausaiheen iärelle ja tälläkin kertoo olemme runsain joukoin saapunneet kirjotuksiin parriin. Meillä oli siis yhteispostausaiheena erityistaito jonka ossaa. Ensimmäinen ajatus oli ettei miulla ole mittään erityistaitoja, joista olisi hyötyä omavaraistelusta ja omavaraisuudessa. Aivan tavallinen mehäntallukkainen kun olen. En ole supersäilöjä, saippuantekijä, teurastaja enkä kasvattajakaan. Sellainen keskiverto emännän alaku Itä-Suomesta, tasaisen tappavan keskiverto hyvä siinä sun tässä. Mikä se oisi se miun erityistaito?


Noh siis. Varmon kylän perukalla asuvan emän erityistaito voisi olla vieraanvaraisuus. Miksi vieraanvarraisuus? No siksi ettei kukkaan pärjee yksinnään. Omavaraistelu ja omavaraisuus on raskasta yksin kantoo. Pittää tietää monesta assiista paljon ja vähän piälle ja sitten pittäisi olla vielä käsistään näppärä ja osata rakennella sitä sun tätä. Pittää osata ymmärtee polttopuista, korjaustarpeista, ruuasta, elikoista ja kaikesta mikä tähän elämäntappaan nivvoutuu. Yhessä olemme enemmän, se lause sopisi omavaraistelevaan elämäntappaan oikein hyvin. Eikä se tarkota, että täytyisi muuttaa saman katon alle vaan se on sitä sellaista perheappuu ja naapuritukkee. Antaa omastaan toiselle, käypi auttelemassa - eikä se tarkoita automaattisesti että jäisi "velkaa" - vaan sitä tahtoo auttoo ihan puhtaasta auttamisen halusta.


Palataan siihen vierailuassiiseen. On mukava kun immeiset käypi vierasilla (paitsi silloin kun villakoirilla on billeet keskellä tuppaa, kukkaan ei ole laittana tavaroita omille paikoilleen ja kukkaan ei muista missä on imuri). Istahus kahvipöyvän ääreen luopi yhteisöllisyyden tuntua pienellä kylällä. Taito se on sekkiin vaistota jo kilometrien sätteeltä onko tulossa vieraita, montako ja skannoon mielessäni pakastinta läpi mitä olisi kyllään tulijoille tarjolla. Jos pakastin hällyyttää ei oota, kaappoon kainalooni lettutaikinan tarpeet. Viskoon vuohenmaijot ja kanalan munat sekkaan, vispoon vehnäjauhot, suolat ja hitusen sokerit ja noin. Eipäs päässy tälläkkään kertoo kukkaan yllättämmään! Taito se on tämäkkiin ja nytkin sai juoma vierelleen kahvileipee. Koska kahvia vieraille tarjotaan. Aina. Kahvileivän kera.






No jos silleen vakavammin aattellee näitä erityistaitoja niin ossaan tainnuttaa ja verestää kaloja. Monen sukupoloven kalastajaperillinen kun olen niin olen imeny nämä tiijot jo äijinmaijossa. Sieltä ne kumpuvvaa verenperimästä muutkin mehtälästaijot. Tässä itäsuomalaisessa emännän alussa assuu semmoset mehtäläisen vaistot, ne on osittain opittuja juttuja mutta samalla ne kumpuvvaa syvältä sisimmästä. Bongailen uuesta maastosta sienet, missä kasvaisi ja mimmoisia, löyvän marjamaat ja vainuun jäneksiin makkuupaikat. Se on semmosta alkukantaista mehtäläisverta, joka laittaa haastellemmaan pöllöjen kanssa. Se tullee ihestään, maastossa, mehässä liikkuminen ja jopa takaisin lähtöpaikalle löytäminen. En kule kartan kanssa mehtämailla vaan seuroon merkkejä. En ossoo pelätä mehässä, en valosalla enkä pimmiillä. Mehässä asujat tietää missä liikun mutta ihe en tiiä ketkä kaikki matkaani seuroo. Täällä syrjäseutujen mehissä koen sellaista turvoo, jota en kaupungissa elläissä tavoittana koskaan.


Erityisemäntätaito, joka verenperintönä kässiini on käyny on käsinlypsytaito. Ensmäiselle lypsylle saavustautuessani lypsymentorini sanoi, että käypi kun kokeneelta. Ei uskoisi, että ollaan ensmäistä kertoo kysseisen assiin äärellä! Ne on niitä miun erityistaitoja, vanhan kansan juttuja, jotka pulpahtelloo sopivalla hetkellä pintaan. Se on elläintenkäsittelytaito, se on käsinlypsyä, se on piirakan rypytystä, se on marjastusta, sienestystä ja säilömistä. Kruunu tälle kaikelle on kuitenniin kyky löytee särvintä pöytään, jatkoo keittoja millon milläkin, taikoa vieraille kahvipöytä tyhjenevän kaapin antimista. Se on uteliaisuus perinnetaitoja kohtaan, niihen henkiin herättelyä uuelleen, etteenpäin viemisinneen. Karjalaisella luonteenlaadulla kuorrutettuna. Se on omastaan antamista muille. Sadon jakamista toiselle, naapuriappuu ja yhteistyötä. Nämä olkoon keskiverto mehtäläisemätallukan erityisemäntätaijot.


Se ei ole tärkeintä, että tietää kaikesta kaiken vaan se, että sie ossaat ehtiä sitä tietoa. Siulla on uteliaisuus asiaasi kohtaan. Kysyvä ei tieltä eksy ja uteliaisuus ei mehtään unnouta.





Mitä ne muut blokistit erinomaisesti osovaa? Linkkilöistä pääset muihen haasteluihin assiin tiimoilta.


Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/apilankukka-ja-heinalaatikko/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2022/


Kasvuvyöhyke 2

Sarin Puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2022/11/tunnistatko-erikoistaitosi-omavaraisuus.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2022/11/suuntana-omavaraisuus-11-erityistaidot.html

Kakskulma https://kakskulma.com/shampoopala-ja-saippuaa-oman-pihan-kukista


Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/?p=6057

Evildressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=16733

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/erityisemäntätaijot

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2022/11/erityistaitoni-omavaraistelussa.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2022/11/suuntana-omavaraisuus-2022-osa-11.html


Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2022/11/unelmana-omavaraisempi-elama.html


Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2022/11/07/marraskuu-22-omavaraistelijan-erikoistaidot/

208 views3 comments

Recent Posts

See All