Puutarhan parhaat - omavaraisemman elämän kulmakiviä

Meitä odotti lottovoitto. Suuri pihamaa, joka notkui mustaherukoita, punaherukoita, valkoherukoita, luumupuita, kriikunoita, useaa eri omenaa ja pähkinäpuu. Hevoskastanja ja pihamaata suojelevat ikiaikaiset pihlajat. Kaiken ylimpänä suuren suuri haltijakuusi. Voiko ihminen todella toivoa enempää?

Kirjoitus on osa blogiyhteisön postaussarjaa Suuntana omavaraisuus. Yhteisöä kipparoi Tsajut blogin Satu, kiitos hänelle siitä.

Isännän mummo, itselleni elämäni rakkaimpia naishahmoja oli tuonut omana emännöintiaikanaan pihaan luumupuita. Hänessä oli jo jottain sellaista erilaista. Hän kasvatti sallaatteja aikana jolloin sallaatteja ei vielä ollut. Tunnen itsessäni sitä samanlaista pilkettä ja olen ajatellut että pari päärynäpuuta varsin puuttuu tästä pihasta. Oman kädenjälkeni tilan 1800-luvulta saakka alkavaan historiaan olen jättänyt istuttamalla puutarhavadelmaa, kasvihuone on kohonnut harjaansa ja kohopenkkejä on aimo kokoelma. Vanhaan voi lisätä uutta. Vanha ja uusi tukevat toisiaan elämän ja pihan monimuotoisuuen lissäämisessä.

Meijän kauppa on 13 km piässä mutta sitä suuremmat ruoka-aitat ympäröivät meitä. Järvi on muutaman kilometrin piässä, lampi kivenheiton piässä. Metsäalueet ympäröivät tiluksia, joissa marjat, sienet ja hortat oottaa poimijaansa. Meillä ei ole hätäpäivee, kun vain ossaamme taitoja, käyttee käytännössä tietoja, joilla tämän kaiken kerräämme.

Vuokot ruusupensaiden juurella

Itse en tietenkään voi ommaa kehhääni kiillotella vaan työtä puutarhan etteen tekkee muutkin. Auttavat kerräilemmään oksat, haravoimaan kävyt, kerreemään satoa ja auttammaan pihatöissä. Omavaraisuuteen meillä nivvoutuu vahvasti yhteisöllisyys. Se on suurta harhaa että ihmisen pittäisi toimia yksin ja itsenäisesti. Opin ihteeni vanhemmilta ja nuoremmilta, opetan omille taimilleni omavaraisempaa elämee ja ikääntynneet ikätoverit saavat illoo siitä että nuori perhe ellää tavalla, joka on vaipumassa unhollaan.

Puutarhurointi

Puutarhan hoito käytännössä on ikiliikkuja, joka ei pysähdy koskaan. Aina joku oottaa kasteluvuoroaan, leikkuuta, lannoitusta tai muuten vain hipistelyä. Ohje numero yksi on ainoa ohje, jonka tässä kirjoituksessa annan ja se on: siedä keskeneräisyyttä. Käytännön hommia puutarhuroinnissa olemme toteuttaneet leikkaamalla ja tukemalla herukoita. Omenapuut joutuivat ankaran parturoinnin kohteeksi eräänä "nyt kyllä riittää tämä oksiin törmäily" ja sitten viuhui sakset. Ketterästi pääsi puuhun kiipeämään tämmöinen päälle kolmekymppinen emännän alku. Leikkuuaika ei ollut ihan optimaalinen mutta mielentila sitäkin otollisempi. Kohtuus leikkuissa kuitenkin olisi hyvä pittää, ei pittäisi antoo tunteen viiä.

Lehtien suhteen heitän lekkeriksi. En haravoi lehtiä vaan ne saavat maatua maahan. Kuskaan pehkojen juurelle vuohien ja lampaiden pehkua. Papanat sitten lannoittavat kasvustoa hittaasti maatuessaan. Tiluksiemme ahkerimmat puutarhurit on nyt siirretty toisiin tehtäviin eli eristetty puutarhasta, siirrämme katseemme siis syyttävästi vuohiin. Hyö kalttasivat toisen pähkinäpuun hengiltä, viimeistelyn teki koiramme Terttu, joka näki elämänsä kepin ja koitti repiä kovia kokenutta pähkinäpuuta juuriltaan. Myöskin luumupuut ja omenapuut ovat joutuneet vuohien iskujen kohteeksi. Lopulta oli helpompi aidata koko puutarha ja antaa vuohiperheen viipotella vappaana kuin vuoristovuohi. Taivaanvuohi ja vuohi, niitä molempia yhistää villi vapauden kaipuu ja päkätys kesäyössä.

Lopulta koittaa se kauan ootettu, vähän jopa kauhulla. Säilöntä. Omalla kohalla ns. se työläin vaihe. Säilömme puutarhamarjasatoa pakkaseen ja mehuiksi. Pakastin on kyllä ihmiskunnan parhaita keksintöjä. Työläimpiin vaiheisiin eli hilloamiseen ja mehustamiseen appuun saapuvat mummot. Tästä siis kiitos heille. Ihteäni kiinnostaisi Omavaraopiston tyyli säilöä marjat ilman sokeria lasipurkkeihin. Vielä en ole uskaltautunut kokeilemaan. Epäonnistuessaan tuntuisi liian arvokkaalta sadon pilaantuminen säilöntävaiheessa. Nimimerkki Hapankurkut homehtuivat ja ottipa nimittäin päähän.

Se on selevää että puutarhalla on suuri merkitys matkassamme kohti omavaraisempaa elämää. Emme käytä torjunta-aineita ja lannoitamme navetan väen tuotoksilla. Mehiläiset ja luonnonpölyttäjät puuhaavat puutarhassamme ja koitamme mahdollistaa meille kaikille sopivaa yhteiseloa. Se on suloinen tunne hipsiä myöhäiskesän aamuna puutarhaan ja poimia marjoja suoraan suuhun ja kippoon. Siitä aamupalalle marjat, ihan siitä kävelymatkan piästä. Tuosta noin vain.

Mitä touhuumme tiluksilla nyt?

Tällä hetkellä isäntä on huumaantunut mahlaan. Mahlaa on koivuista tiputeltu jo toistakymmentä litroo. Laitoimme myös mustaherukan oksan kanssa fermentoitumaan mahlaa. Aiemmin olemme vain pakastaneet tuota keväistä elämän eliksiiriä mutta nyt koitimme kuinka fermentointi onnistuu. Mahlan lisäksi on tiputeltu eräs naisihminen polvilleen. Tarkoitus oli viettee kuumia ja hikisiä päiviä tyhjentäen navettaa. Voi pyhä Sylvi kun navetalla vesiä jakaessa selkääni ampui, ei Amorin nuoli vaan noidannuoli. Siinä sitten kiirehtien tuppaan ja pitkäkseen lattiille. Isäntä sai puoli vuorokautta harjoitella tulevaa kun olemme joskus ikkääntyneitä ja köpäköitä. Auttoi petille ja pitkäkseen, talutti huoneesta toiseen ja toi lääkettä. Lopulta kun pääsin jalkeille niin kävelyäni tahditti tasaiset ölähtelyt kivun vihloessa kehossani.

Kesävieraat ovat saapuneet pääskyjä lukuun ottamatta. Jouluna kylpyhuoneessa majaillut joutsenkin laskettiin vapauteen tällä viikolla. Kävi siis niin että jouluaattona puhelin soi. Mietin kuka ihme soittaa kun kaikki tärkeät ovat tiällä. Vastasin puheluun ja naapuri kyseli mahtuisiko meille yksi joutsen. Navetalle en uskaltaisi eläintä ottaa mutta onhan meillä sauna. Olimme käyneet jo joulusaunassa, joten vastasin että totta kai. Tuvassamme oli parinkymmenen hengen joukko, joten tiesin tilanteeni tulleen. Kipaisin isännän luo ja kuiskasin korvaan meille tullee kylpyhuoneeseen joutsen. Maailman rauhallisin mies kahtoi maailman äkäisimmällä ilmeellä ja sihahti ei muuten tule. Tokaisin siihen että lupasin jo! Ja hipsin ovelle vastaanottamaan joulun ihmettämme.

Kyllä sitä ihmeteltiin. Joutsenta kylpyhuoneessa. Joutsenen jatkoista ei ollut oikein varmuutta ja soittelin eläinlääkäriin. Sovimme että koittaisin syöttää lintua ja eläinlääkäri tulisi joulupäivänä hakemaan linnun ja siitä olisi jatkot sitten villieläinhoitolaan. Joutsen oli niin heikkona ettei jaksanut jaloilleen nousta. Äkäisyyttä kyllä löytyi vielä ja ne harvat kerrat kun kävimme kurkkimassa vieraamme vointia saimme suhisevan vastaanoton.

Joutsen joulun ihme

Kyllä siinä ihmettelemistä oli. Joutsen kylpyhuoneessa jouluaattona. Tarinalla oli onnellinen loppu ja joutsen palasi takaisin Pyhäjärven laineille odottamaan kumppaniaan. Villieläinhoitolan pitäjä oli kirjoittanut päivitykseensä että tästä kyseisestä Kesälahden karpaasista tuli vahvin joutsen, jonka hän palautti luontoon.

Kaikenlaista on siis mahtunut Varmon kukkaroon viimeisen puolen vuoden aikana. Vuodenkierto toistaa itseään vuodesta toiseen ja aina vuodenaikojen vaihtuminen on suoranainen ihme. Kuinka luminen maa vaihtuu sulaan maahan, vihreät ruohonkorret viipottavat kuloheinän keskeltä. Kuinka ensimmäiset leskenlehdet puhkeavat kukkaan ja sinivuokot tavoittelet kesää kohti. On siis kevät.

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/05/marjoja-ja-hedelmia-hyotytarhasta.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2025/05/pihan-siistimista.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2025-osa-5/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/puutarhan-parhaat-omavaraisemman-el%C3%A4m%C3%A4n-kulmakivi

Evil Dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=19371

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/05/04/touko-25-marjat-hedelmat/