Satokuulumisia puutarhasta 2022. Ajattelin valottoo meijän kasvatuspuuhia. Jäisi myös ihelle muistiin, jotta missä onnistuttiin ja missä ei ihan niin onnistuttu. Alotettaan niistä onnistumisista ensin. Peruna tykkää kasvaa lantapehkussa. Viime vuonna kärräsin lantapehkua kasvimaalle ja tänä kesänä tökin vain pottuja sinne tänne ja peitin. Ja voi että miten hyö viihtyyt! Porkkana tykkää myös elellä samanmoisessa ajatuksessa. Porkkanalle tein samanmoiseen lantapehkumaahan vain ns. kylvöjuotin, johon kylvin siemenet. Pussimultaa jouduin kylvöjuottiin hakemaan, koska suoraan lantapehkuun kylvetyistä siemenistä ei tullut mittään. Porkkanasato olisi onnistunut ellei eräs varisporukka olisi käynyt hämmentämässä oraalla hiipottavista porkkanan naateista noin 80%. Viime vuonna variksien kohteena oli sipulit, tänä vuonna porkkanat.
Sipuleista
Sipuleista sen verran, että valkosipulit jäi aivan onnettoman pieniksi. Jätin pari skeippiä kasvamaan, joista nyt syksyllä kylvän sipulivauvat maahan ja saan niistä sitten seuraavalle syksylle istukkassipulit. Skeipit oli kyllä taivaallisen hyviä ja niillä herkuttelemme jatkossakin. Sipulia oli kahessa eri paikkaa kasvamassa ja toinen paikka oli oman empiirisen tutkimuksen mukkaan liian ravinteikas ja sibalot otti ja mätäni niille sijoilleen. Punasipuleille taas sattui paikka kohilleen ja niistä kasvoi nyrkinkokoisia jölliköitä!
Punajuuri, kesäkurpitsa ja kaaliteoria
Perunan kuppeessa meillä kasvoi punajuurta ja voi jeskamandeer niistä tuli ISOJA! Nyt on joulupöytään omat punajuuret. Oi että tuntuu hyvälle! Borssikeitto on myös tekolistalla. Onpas aikas ihana hakkii omasta maasta kaalit, sipulit, punajuuret ja porkkanat soppaan. Ihan hymmyilyttää kun tätä kirjoitan.
Kesäkurpitsa viihtyy myös lantapehkulaatikoissa. Kurpitsat oikein kurottelee kohti taivaita ja pullauttelee satohedelmää yli oman tarpeen. Syöty on monessa muodossa, aijon leipoa kakuksi jonkun kurpitsan ja ehottomasti aion jakkoo ohjeen tänne blokkiin. Muistiksi ihelle sekä uueksi reseptiksi jollekin muulle! Tykkään kesäkurpitsasta, muut siitä ei meillä oikein tykkää. Onneksi sitä voi salloo ujutella millon mihinkin evvääseen.
Mustana hevosena viimoselta paikalta kaalit! En tiiä mitä tapahtui mutta siis kaalit. Kaaleja laitoin kahteen kohtaan ja ensimmäinen paikka kärsi erittäin isoja kaalitappioita. Ötökät iskivät aivan heti vaikka samettiruusut siellä oli kukat tanassa ja juuret mullassa torjuntavalamiuvessa. Harsoja en saanut päälle tänäkään vuonna. Mutta kaalintaimia jäi siis yli ja kahoin että valakosipulipenkissä on tilloo. Sinne siis tuuppailin ylimääräiset eli noin 90% taimista ja kas kummaa. Nehän selvisivät alun kriittisen vaiheen. Mietin mahollisuuksia miten näin pääsi käymään.
Teoria A: Kirpat olivat löytäneet tiensä ensin istutteihin kaaleihin ja mussuttivat siellä onnellisena tietämättöminä, että muutaman lootan päässä olisi lissää herkullisia kaalintaimia.
Teoria B: Valkosipulin ja samettiruusun tymäkkäkombo oli kirpoille liikaa eivätkä ne vainunneet herkulliselle tuoksuvia taimia.
Teoria C: Nämä molemmat yhdessä. Aionkin siis ensi vuonna kokeilla samaa ja jos saisi nyt ajoiksi niin harsotan myös kaalintaimet. Kohta miusta tullee maailiman kuulu Kaalien Kuningatar, hän joka kasvattaa jumalaiset kaalinpäät ja päihittää ötökkäjoukot taianomaisilla kaalin kasvatustaijoillaan.
Tommaatit ja kurkut kasvihuone sekä avomaa
Tomaattia tulee myös ovista ja ikkunoista. Ilahduin Savitaipale lajikkeesta kuin intensiivisen maukas se on! Evakko maatiaislaji taas oli, noh, pettymys. Liekö syy viljelijässä vai missä mutta ommaan makkuun liian laimea. Väri oli myös keltainen, ajattelin tilanneeni punaista Evakkoa. Sitä ehkä ensi vuonna kokeiluun. Kurkuista arvelin jotta mittään ei tule mutta tulihan! Keskemmällä kessee saatiin nauttia parista kasvarikurkusta. Sitten pitkään aikaan ei yhtään mittään. Kukkia puski mutta hedelmän alakuja ei näkynä ollenkaan. Nyt viimeksi tänä aamuna laskin, että kasvarissa keikkuu kuusi pientä kurkkuvauvaa! Kunhan vain ehtisivät kypsyä ennen syksyn pimmeitä öitä.
Avomaankurkku alkaa nyt tuottaa sattoo. Ensi vuonna en taija esikasvatella ollenkaan vaan suorakylvöllä mennään. Onneksi naapuri toi viisi killoo avomaankurkkua, joten ensmäiset hapankurkut on nyt säilössä. Omasta maasta sitten lissää.
Ensin vuonna parannetaan näiden kohdalla
Nauris ja lanttuakseli meni puihin aivan kuten joka vuosi. Vaikka kuinka yritän sinne ne rikkoihin hautautuu heti kesän ensmäisinä päivinä. Tänä syksynä onkin tarkoitus valjastaa kanalan porukka siistimään kasvimaan pohja, lannoittamaan ja sitten rakentelen siihen kohopenkit valamiiksi ensi kevättä ajatellen. Myös syyskylvönä kylvän porkkanan (ensimmäistä kertaa) sekä valkosipulit laitan kuten kahtena aiempana vuotena. Kasvimaa ja kasvulootat olisi nyt syksyllä tarkoitus laittaa kuntoon, purkaa sitä työpainetta keväältä. Myöskin muistutuksi ihelle: laita enempi pensaspapua sekä hernettä. Hernettä kesäherkuksi ja papuja pakkasseen. Miten on maan mainion makusia omat pensaspavut! Kylvin usseemman papupalleron ja vain muutama nousi taimelle. Tein uuvelleen kylvön mutta sieltä ei tainnut nousta ykskään. Mutta papuja enempi ensi kasvukautena siis!
Omenoita emme juurikaan saaneet ja se oli tiijossa. Viime vuonna pihan jokkainen puu pursuili sattoo yli oman tarpeen ja ne hurruuteltiinkin mehustamossa mehuksi. Mehu oli kyllä loistavan makuista ja yhteensä omista ja vanhempiin puista saatiin 150 litroo mehhuu. Kriikunoita ei juurikaan ole eikä luumuja. Puut tarvitsisivat hoivoo ja se oisi työlistalla (kuten moni muukin assii). Herukoita saatiin ja sukulaiset saapuivatkin niitä sitten poimimmaan. Kiitos siitä heille. Talaven tullen mehustellaan sitten puna- ja mustaherukkamehhuu. Myös raparperia keräsin talteen, jos sitä mehuksi lurrauttelisi.
Yhteenvetona myös, jotta turnausväsymystä on liikkeellä. Illalla onneksi pimiää jo yheksän aikaan, joten silloin on hyvä aika painoo jo piä tyynyyn. Reseptipuolelta arvelin jakkaa tänne hapatusasioita kurkusta ja kaalista. Anopin ihanan kesäkurpitsakakun ohjeen ja maailman parraan mustikkapiirakan reseptin! Ne on sitten niitä talavipäiviin juttuja, sillä nyt täytyy saaha navetta talaviasumiskuntoon (oikeesti miten vaikeaa on tyhjentää ne karsinat. Pyhästi luppoon, että ensi kevväänä karsinat tyhjenöö toukokuun ensipäivinä), saaha satoa säilöön ja talaviaitaus pystyyn.
Sen halluisin vielä sannoo ja sanonkin, jotta niistä epäonnistumisista oppii eniten. Ossaa vähän kahtoa mikä tässä mahollisesti meni pieleen ja sitten tietää ensi vuonna kokkeilla vähän toisella tappoo. Vaikka kaikkensa yrittäisi niin loppujen lopuksi Maaäit se piättää mimmosta kellii tulloo, isköökö ötökät, tuluviiko tontti vai paahtaako koko kesän. Myö ihmiset mahetaan hyvin vähän näille asioille vaikka parraamme miten yritettäisiin. Loppujen lopuksi kaikki assiit tässä elämässä on jonkun muun kun ihmisen käsissä. Semmossii ajatukssii tiällä, takasilla Karjalan mailla.