top of page

Rakennusasioita

Oli kuukauven ensmäine maanantai eli #suuntanaomavaraisuus yhteispostaus. En ennättänä mukkaan, mutta kirjottelen silti ommaan tahtiin. Aiheena oli siis rakennukset. Ensmäisenä kun näin aiheen teki mieli älähtää: EI MITTÄÄN! Ei mittään rakennushaaveita ei mittää uutta. Ei missään nimessä, kun entisettii on tekemättä. Eli yhteispostausaihe oli rakennushaaveet ja projektit. Miulla, meillä, ei ole mittää haaveita sen suhteen, kun nämä nykysettii työt painaa niskaan. Jos jottain täytysi sanoa, niin jos saisi puille katoksen, kun niitä puita tässä asutuksessa tahtoo mennä vinopino ja vähän päällekkin. Lisäksi, jos ennen talavipakkasia saisi kellariin ja navettaan uuet ovet niin se riittäisi.


Kunnon kellari se olla pittää


Kyllä omavaraisuuteen tähteevässä talossa kunnon kellari olla pittää, joten vauhtia punttiin sai pihan vanha maakellari, joka on olluna työn alla kesän. Kunnosteltiin ja kalkittiin ja nyt on yhtä uutta ovea vaille. Tuo on varsin pihan sympaattisin rakennus. Vanha hirsinen, vaaleanpunainen ovi ja tunnelma kuin italialaisessa ravintolassa. Luonnonkiviseinät, jotka mänin nyt kalkihtemmaan sitten. Se on semmonen perinnetaito, että se pittää osata, kalkihteminen. Kellarissa majottaa tällä hetkellä peruna jos toinenniin. Tuossa kellarin yläpuolella on muuten kaunis tila, siihen voisi perustaa sellaisen tunnelmallisen istuskelupaikan. Mutta kun kesällä ei ennätä istuu niin unohtakkaamme sen projektin. Talavella tulisi kylymä.

Mutta kyllä täytyy sekkiin sannoo, että ennen sitä osattiin. Rakentoo kellarit ja talot ja ellee elämee. Semmosta hyvvee, työntäyteistä ja ommaa elämää. Olen jotennii nykyjää hirmuisesti vastaan tuota nykytyökulttuuria, kuluttamista ja sen semmosia jonninjoutavuuksia. Kyllä korvessa on hyvä ihmisen olla. Mutta kun ei ole lapsukaisille harrastuksia. Onhan niitä. Koko maailima on auki, kun vain ulukoven aukassoo. Ja mielikuvitus ja oma ajattelu. Ne taijot kehittyy, kun aistiärsykkeitä on vähempi.





Edistymisasioita


Edistymisestä sen verran, että aletaan pakkailla pihoja tulevaa talvea varten. Päivät juoksoo hirmusta vauhtia ja ite yrität vain roikkua perässä ehtimisen suhteen. Kasvihuoneen tyhjennys aiheutti surua. En taho luopua tästä osittaisessta omavaraisuudesta,"lähikaupastani". Tuntuu ihan nöyrtymiseltä palata kaupan tuoretuotteisiin. Kuka nämä kasvatti? Miten kasvatti? Tuoretuotteita kun tahotaan syyvä ja talavella se ei vain onnistu omasta pihasta hakkee. Että elekee ihmetelkö, jos näättä lähikaupassa heviosastolla jonkun naisimmeisen itkemässä niin mie se vain olen. Nöyrtyneenä takaisin kaupassa.




Elukoille puuhaillaan sisäpaikkoja. Tai siis vuohille. Sain neuvoja, jotta vuohille vappaaulkoiluun sopivat tilat ja semmoset sitten tehtiin mutta meijän vuohia ei kiinnosta semmoiset. Ei ainakkaan ulkoilut. Joten heille tehhään nyt karjakeittiöön paikka talaveksi, josta pääsevät sitten pihalle sallittuina ajanjaksoina. Hyö vain viihtyvät navetassa vaikka vappaaulkoilutilat ovat myöskin maanmainiot. Kaikki ei voi olla ulkoiluvuohia.

Jos tekemättömiin töihen listoo luetellaan niin hunajat on myös edelleen linkoomatta ja sen homman ääreen tulisikin nyt asettautua. Viime vuonna hikipäässä linkosin elokuussa ja tänä vuonna päätin etten ota ressiä aiheesta. Tehhään kun keritään. Suunniteltiin mehiläispesien lisäystä, mutta nyt jo tämä asioihen määrä tässä tilalla riittää ja on riittämiin, joten hautasimme haaveet sen suhteen. Takki on kyllä tyhjä. Mielellään vaipuisin makkoomaan karhunlailla talaveksi. Sen verran tuntuu univelkoo syntyneen viime kuukausina.

Mutta eipä siinä mittää! Syksy puottelee jo lehetöntä aikoo kohti ja marraskuu koputtelloo olakapäähän. Vuodenkierto on nopiaa. Jos saisi tosiaan ees ne ovet rakenneltua kellariin, niin siinä olisi edes yksi homma ylviivattuna tekemättömiin töihen listalla.

Laitan tähän linkit muitten kuulumissiin,



Vyöhyke 1

Vyöhyke 2

Vyöhyke 3

Vyöhyke 4

Vyöhyke 5

Vyöhyke 7





25 views0 comments

Recent Posts

See All
bottom of page