Hei vain. Omavaraisblokistit ovat koonneet kirjoituksia ajatuksen äärelle Onni omavaraisuudessa. Löytyykö onni omavaraisuudesta? Lisäksi valotamme suorakylvön saloja ja kurkistamme kasvariin. Tapoja toteuttaa kotivaraelämää on yhtä monia kuin kotivaraihmisiä, joten lukemalla kirjoituksemme olet todennäköisesti monta vinkkiä rikkaampi, et ehken rahassa mutta tiedossa. Liity seuraamme ole hyvä.
Ihe pien ihteäni novviisina näissä kotivarahommeleissa. Kasvatuksissa ja kaikkea mitä tähän liittyy. Olen sitä myöten vähän arka kertomaan kuinka asioita teen, mutta tärkeintähän on että kunhan vain tekkee. Siinä samalla sitä oppii. Joko mennee putkeen heti ekalla tai sitten käyvään yksi kasvukausi kantapääkoulua. Alotettaan ensin niistä kuulumisista.
Kuulumiset
Kesä on aivan hilikulla. Piäskyt saapui 27.4 kahtelemmaan kesämökkejjään. Koko päivän oli sellainen olo, että joku tulloo käymään. Vilikuilin olkani taakse ja kurkistelin ovelle. Tunne oli läsnä koko päivän. Illalla ulukona assii selvisi kun nuo kesäntuojat liitelivät pitkin taivasta. Hyö ovat tulleet! Olo on joka kerta liikuttunut, että voi vitsi. Hyö ovat valinneet juuri tämän meijän pihapiirin asumuksekseen. Jottain hyvvee täällä täytyy olla. Näin myös soman näyn kun joutsenpari ja yksi viimo kesäinen poikanen oli heijän kanssaan. Oletan ainakin näin, sillä kolmas joutsen oli pienempi, hieman harmahtava väriltään. Mitä kaikkea elläinten maailmassa onkaan, josta myö emme tiiä mittään. Voimme vain arvailla.
Sitä mukkoo kun maa kuoriutuu talavivaipastaan, sitä mukkoo pallaa kesäasukkaat. Kesän tuntu värreilöö ilimassa. Vähän sadetta ja pikkuisen lämpöä niin lähtökuopissaan olevat silmut oikein räjähtävät lehteen. Samoiten koko muu elo myös. Tänä vuonna olen ajatellut ottaa askelleen taakse ja kahtoa ettäämpää tätä kukoistusta. Minun ei tarvihe olla laukkoomassa villiyrttien perässä, ei kerätä kaikkea mikä ponnistaa maasta. Voin vain kahtoa ettäältä ja ihhailla ja kerräillä niitä mitä tarvian. Vaikka kuinka hötkeisin ja höseltäisin mukana, silti en ehi matkaan. Kesäaika on niin nopia ja intensiivinen.
Kerinnät on aloitettu. Sekin on yksi ajanjakson vaihtumisen merkki. Käsinkehruuhommat on levossa. Silti villahommat vielä mielessä pyörii sillä ensimmäinen lankaerämme valmistunee ihan tässä lähiaikoina. Toimitin emäntäystävän avulla vuoden villamme Idän kehräämöön Nurmekseen. Innolla ootan mimmoista lankoo sieltä sormiini palajaa.
Kaikkia tässä kuvassa olevia ei tarvihe onneksi keriä
Taimikasvatus, suorakylvö ja kasvari
Missäs mennään taimien kanssa? Tänä vuonna kylvökiima on ohittanut tämän kortteerin ihmisten osalta. En koko kevväänä kokenut tarvetta lähteä keulimaan kasvatusten kanssa. Tosin kylvöinnostus on iskenyt uusimpaan tulokkaaseemme labradorineiti Terttu Ilonaan. Hän oli tutustunut siemenvarastooni ja kylvänyt niitä pitkin olohuoneen mattoa. Liekö oisi se ollu passeli kasvualusta. Onhan Terttu käynyt myös liruttelemassa matolle, joten ei sitä tiiäkkään miten otolliset kasvuolosuhteet siinä olisikaan ollut. Noh on meillä muitakin kylvöksiä kuin nuo Tertun tekeleet. Laitoin muutamia eri lajeja tommaatteja, chilit ei lähteneet ollenkaan (huomio itselleni: munakennokylvö ei toimi omalla kohallani eli elä tee sitä kevväällä 2024), samettikukkia ja paprikaa. Onnistunneet yksilöt on koulittu nyt isompiin astioihin ja istutin kesäkurpitsan sekä ruusukaalin ja keräkaalin. Kasvihuonekurkkua ei varastoissa ollutkaan, joten pari tainta noudan paikalliselta taimistolta. Toivon tänä vuonna juuresten ja sipulin onnistumisprosentin olevan onnistunut mutta se myö nähhään sitten syksymmällä miten meni sillä saralla. Tässä voikin liipata aiheeseen suorakylvö. Suorakylvö on siis sitä, että siemenet kylvetään suoraan kasvupaikalleen. Suoraan maahan kylvän avomaankurkut, liotan siemeniä ennen kylvöä. Porkkanoiden syyskylvöä olen parina syksynä miettinyt mutta joka kerta tullut siihen tulokseen, että ennättää ne sitten kevväällä. Suorakylvö säästää mahottomasti aikaa, kun esikasvatus ottaa aina oman aikansa ja tilansa. Myöskin pavut ja herneet päätyvät suoraan kasvupaikalleen kunhan maa on lämmennyt. Tähän välliin kirjavinkki, jota aijon kulettaa mukana kevätkylvöissä. Kumppanuuskasvit ovat kiinnostanneet, joten tilasin kirjan Kasvikumppanit. Toivon tästä opuksesta löytyvän kaaleilleni (sekä muille) otollisia kasvuja tulevana kesänä. Leena Luoto löytyi elämääni Puutarhan parhaaksi Facebook ryhmän ansioista ja olen erittäin vaikuttunut hänen tietotaidostaan.
Innokkaimman taimitarhurin tittelin tänä kevväänä saa: Terttu Ilona
Aiheenamme oli myös kertoa kasvihuoneesta ja mitä siellä kasvattaa. Esikasvatuksia en kasvata kasvihuoneessa vaan siirrän mahollisimman aikaisin taimet kasvariin. Tänä vuonna talvikylvöt olivat nosteessa mutta ihe en siihen kelkkaan ehtinä. Sananen kasvihuoneestamme. Muutettuamme tänne huokaisin voi kun oisi joskus oma kasvihuone. Siinä ei sitten kovi moni päivä ehtinyt seurata toistaan kun isä Turuska hurruutteli peräkarrin kanssa pihhaan. Hänellä oli kasvaritarpeet mukana. Isäni on taitava käsistään, kirvesmies ammatiltaan ja moni moni assii olisi jäänyt tekemättä iliman vanhempiväki Turuskaa. Haaveissani olisi ihekin opetella rakentamisen taito. Sana nikkarointi kuulostaa ommaan korvaan puuhastelulta, rakentaminen taas tosmeiningiltä. Kasvarimme muodostuu kokonaisuudessaan vanhoista ikkunoista, autotallin ovesta ja ylijäämä katteista. Ainu uusi asia mitä hankittiin oli harjapelti ja ruuvit. Muuten kokonaisuudessaan koottu kerräilyeristä. Ikkunat ovat aikanaan puusepän käsintekemät, jotka isä pelasti kaatopaikalta. Vuosia ne oottelivat varastossa kunnes löysivät meijän tiluksilta uuen elämän. Mutta mitä se autotallin ovi tässä tekikään? Kuten tekstin jäläkeisestä kuvasta näkkyy, sokkeli on tehty vanhasta autotallin nosto-ovesta. Ei olisi ihellä käyny mielessä tämmönen kuvio. Tästä tulikin oodi kasvarille mutta nopsaan kerron, että tommaatit, kurkut, chilit ja paprikat kasvatan kasvarissa. Tulevaisuudessa toivon myös vesimelonin mahtuvan sinne, kasvarimme on aika pieni ja kompakti. Kasvari kuitenkin pidentää kasvukautta, kun ei aina tiiä sattaako juhannuksena lunta vai räntee ja nipistelleekö halla vielä miten pitkään. Kasvarissamme on myös sähköt (miesväen idea) mutta kokonaisuudessaan pieni ikkunahuoneemme on arvojeni mukkainen. Kierrätystavaroista yhteistyöllä tehty.
Sekalainen seurakunta
Toimiessani sekalaisen seurakuntamme tirehtöörinä, joka ommaa kaikki ohjelmanumerot povarissaan niin tuntuu että esikasvatus on yksi extraesitys. Ai kuinka niin sekalaisessa? Noh kevät on tullut ja sitä myöten vuohilta loppui tarhassa aitaaminen. Heijän mielestään voi liipotella pitkin pihamaita ilman tarhausvelvotteita. Siinä utareet uhmaa painovoimalakeja, kun vuohimamsellit pyyhkii pitkin pihoja neliloikkoo ja tasahyppyä. Välillä voi kiipeillä vähän kanalan katolla ja raastaa luumupuiden runkoja ja ohikulkumatkalla napsia narsissit. Sadatellessani tilannetta piirtelen mielessäni suurta aitaa, jonka tarkoitus olisi estää vuohien pääsy puutarhaan. Tuntuu vain aikas isolta projektilta. Vaihtoehtona olisi myös tuoreksien niittäminen vuohitarhaan. Aitaaminen tuntuisi vain vuohille mukavammalta projektilta. Kiipeilevät kaverimme kuitenkin kestävät omalla tontilla ja syötävää olisi pihlajoista luonnonyrtteihin ja heinään. Täytynee vain tarttua rautakankeen, aitaverkkoihin ja kuusenrankoihin. Mielessäni nään perinneaidan mutta sehän ei vuohia pitele, joten kyseinen aitamalli on kokonaan poissuljettu.
Sirkuksessa on myös ollut eripuraa. Kanakantamme on pienentynyt luonnollisen poistuman kautta ja kukkoja on liikaa kanoihin nähden. Aiheesta enemmän seuraavassa osiossa.
Pääkukkomme Hanoi Rocks on ollut lauman pääsolisti alusta saakka
Onnellisuutta omavaraisuudesta
Omavaraisuus on tuonut onnen elementtejä elämääni, tiettyä turvaa ja riippumattomuuden ripauksia. Hallinnan tunnetta ei kannata tavoitella, koska noh, mikkään ei ole hallittavissa. Mutta yrittänyt on parhaansa. Se on se palkinto. Vaikka kuinka koittaisi pelata varman päälle muuttujia aina on. Sää on sellainen, jolle emme maha mittään. Tai sille että hiiri löytää tiensä perunakellariin. Elläinten kanssa aina sattuu ja tapahtuu, hyvässä sekä huonossa. Omavaraisuus on palauttanut perusasioihen äärelle. Tänne synnytään, eletään ja kuollaan. Ensimmäiset omat teurastukset aiheuttivat suurta surua, nyt tietää että on pakko päättää se yksilö kenen tie päätyy pattaan. Liikoo kukkoja parvessa aiheuttaa hämminkiä kanalassa. Erräänä lauantaiaamuna nappasin isottelevan kukko Hermusen kainalooni, menin isännän luo ja sanoin että tältä pitäs piä puottoo. Kerran olen seissyt kanalinnun kanssa pöllin eissä, kirves toisessa kädessä mutta vielä en pystynyt kysseiseen toimenpitteeseen. En pystynyt siihen isottelevan kukonkaan kohdalla. Isäntä tuli ja puotti piän, samalla kaivoin äitienpäivälahjaksi saamani puukon ja aloin nylkeä kukkoa. Lämmin liha käsissäin mietin että olen tullut ison askelleen etteenpäin omassa ajatusmaailmassani. Tässä näin kevätaamuna puotan kukolta höyhenpukua piältä ja kaivan sisuksista ulos suolia. Välihuomautuksena sen verran että oli hyvin syöny kukko ja paljon sisäelinrasvaa. Liekö oisi kohta elintasosairauteen kupsahtanut. Eihän siinä kukossa tiesti kauheasti lihhaa ole mutta on se työnsä väärti. Moni ajatus on muuttunut siitä mitä tänne muutettiin. On tapahtunut vahvistumista mutta myös päänsä pyörtämistä. Olin aika idealisti tänne tullessa mutta nyt sanon ennemmin olevani realisti. Toisaalta se harmittaa, jääkö idealismini omavaraisesta tilasta realismin jalkoihin? Sen näkkee tässä matkan varrella kuinka käy.
Omavaraisuus tuo onnea elämään mutta kliseisesti myös paljon työtä. Ei sitä varmaan ymmärretä miten paljon pitkäjänteistä tekemistä omavaraisuusasteen nostaminen vaatii. Opettelua, kokkeilua ja käytännön työtä. Ja käytäntö on se paras opettaja. Pitkäjänteisyyttä, ensimmäisistä kylvöistä säilöntään. Siihen mahtuu monta kuukautta ja tuntia tehä työtä oman ruokansa etteen.
Löyvätkö onnellisuuen omavaraisuudesta? Sitähän ei tiiä kuin kokkeilemalla. Jos pakahdut ensimmäisistä skilloista ja sinivuokoista pihamaalla, jos kevätmuuttajat saavat sielusi laulammaan ja pyörähtelemään piruetteja pihatiellä. Jos kiljahtelet riemusta löytäessäsi mahtavimmat mustikkamättäät tai jos lasket päiviä millonka pääsee lakkaan. Parasta mitä tiiät on oman maan perunat. Jaksat tehhä, huoltaa ja hoivata. Kun loppukesästä lautasesi on täynnä ihe kasvatettua, poimittua ja teurastettua ja mielessäsi on vain lause mie tein tämän. Ennen kaikkii olla pitkäjänteinen niin luultavasti sie löyvät onnen omavaraisuudesta. Kun olet painanut pitkää päivää puita pätkien, halkoen ja pinoten ja lopulta vajaan kuskaten. Kun tunnet ettei kehossa ole ennee yhtään työtä jaksavoo lihasta niin luultavasti silloin löyvät onnen omavaraisuudesta. Onni ellää siussa, joka solussa. Joskus vain täytyy pysähtyä hiljaisuuteen kuulostelemmaan, kuinka onni säkenöi. Päästä varpaisiin ja kaikkeen siltä väliltä ja ennen kaikkea - myös siun ulkopuolellesi. Niihin oman maan perunoihin, porkkajonoihin ja yrttitaivaaseen. Muihin ihmissiin ja muutoksen siemenneen.
Vilkaisehan seuraavat linkit, sieltä selviää mikä tekkee muut kotivaraistelijat onnelliseksi.
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2023/05/suuntanaomavaraisuus-toukokuu-2023.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2023/05/varakasvihuone.html
Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2023/05/mita-muut-ajattelevat-touhuistani.html
Kasvuvyöhyke 3
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/05/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-5.html
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2023/05/omavaraisempaa-elamaa-2023-kuulumisia.html
Kasvuvyöhyke 4
Mustikkamaitoa https://mustikkamaitoa.fi/suorakylvoja-ja-onnellisuutta-omavaraisuudesta-suuntana-omavaraisuus/