top of page

Kuulumisia kesäkuulta

Hei vain. Ajattelin kirjoittaa menneen kuun kuulumissii. Omavaraisbloggaajien yhteispostaukseen en ehtinyt, käykää toki vierailemassa ja lukemassa mitä muille kotivaraihmisille kuuluu. Laitan linkit teksteihin postauksen loppuun.


Meillä täällä työtä pitelöö päiville jos toisillenniin. Kevätkausi oli nihkeä ja sama olo on vaivannu koko kasvukauen. Kevväällä mietin jotten laittaisi mittään kasvamaan vaan keskittyisin tilatöihin ja kunnostammaan kasvulavoja ja kohopenkkejä mutta kuinkas siinä kävikään. Kasvihuone pullistellee kaikesta. Siellä on myös yksi ns. vahinkolaukaus, joka onkin kesäkurpitsa ja kaikki ketkä on kasvattana kesäkurpitsaa tietää miten levveellä se eläjä ellää. Ostin puutarhalta kaksi kasvihuonekurkuntainta. Obelixin ja Shakiran. Toinen ei saanunna tarpeeksi voimajuomaa vaan nuupahti ja kuoli. Toisen lanteet valehteli sen verran että kurkusta tulikin kurpitsa. Semmosta sattuu näkkyy. Onneksi sain siskoltani kaksi isohkoa kasvihuonekurkunpoikasta, joten kurkutta ei toivottavasti tarvihe tätä kessee elellä.





Kausi on ollu haastava varmasti kesäkuun kuivuuen takia muillakin. Meillä paloi porkkanat ja muut pienet juurekset. En vain tohtina (lue jaksana) lorotella vettä satoja litroja joka ilta auringon porottaissa yötä päivee. Teenkin tänne nyt tämmöisen tunnustuksen että istutin sipulit ja porkkana tällä viikolla. Saapi nähä mitä tulloo! Toivon että syksy oisi armollisempi ja kasvikset ennättäisivät kasvaa varastoon talaveksi. Tänä syksynä on pakko ja täytyy jaksoo puuhailla penkit ja lavat kuntoon ettei kevällä valu hommat kun hiekka sormiin välistä. Myöskään mittään mitä kylyvin toukokuussa ei lähtenyt kasvuun. Turha siis hötkyillä täällä peräpohjolan ittäisillä mailla mittään maahan ennen kesäkuun kymmenettä. Mainittakoon tämä päivämäärä nyt tänne omaksi ja muillekin muistutukseksi.


Huokaisin tässä isännälle että onko tässä kotivaraistelussa mittään järkeä. Työtä on ja sato on epävarmoo varsinkin kun vesiletkun ja kannun varressa heiluu huithapeli naisimmeinen, jonka motto on "puutarhassani ellää vain tosi selviytyjät, jotka eivät tarvihe mittää nyssytystä selvitäkseen kesästä sekä talvesta kohtuu itsenäisesti". En ole nypeltäjä tyyppiä vaan suuret linjat ja silleensä. Samalla vaakakupissa painaa kuitenkin paljon. Mietin, jotta saamme syyä torjunta-aineettomia kasviksia, marjoja ja lihhaa, jotka on kasvanu tässä pihassa. Eikähän meillä semmoista painetta ole kuin entisaikaisilla. Kaupasta kuitenkin voipi hakkii jos laarit kollottaa talavella tyhjyyttään. (Voi meitä nykyihmisiä kun kaikki on valamiina.) Kuitenkin toiveena on edelleen se, että kasvattaisimme ison osan ruuasta itse (jonnain vuonna ja joskus). Työtä se vain teettää. Toivottavasti elämä antaa matkamittariin vuosia ja joskus harmaapäisenä mummukkana voin ammentoo tietoani etteenpäin muille. Kun nämä nuoruuen hötkyilyvuuet ovat jääneet taa ja olen seesteinen ikäneitokainen (niin varmaan). Toisinnaan mietin tarvihtisko elämässä tavoitella muutakin kuin ryppyjä ja hoppiita tukkoo mutta en ole ollu kovinkaan urakeskeinen ihminen. Jo kouluun mänessä 90-luvulla aattelin että elämässä täytyy olla enempi annettavvoo kuin sisällä istuminen. Mutta kulutettiinhan sitä koulun penkkiä sitten pitkälle tuonne yli parikymppiseksi ja edelleenkin. Aivan ja toven jotta mieleeni johtui semmoinen assii että hain nimittäin mehiläistarhaaja tutkintoon. Olen tarhannu nyt muutaman vuuen ja käyny kisällimäisesti kurssia mutta arvelin että kaipoon lissää tietoa aiheesta, joten hain kouluun.


Entäs muuta? Elukoita piti vähentää. Meinasin luopua naudoista, mutta en vielä kuitenkaan. Kesällä ei pie tehä mittään isoja päätöksiä. Kahotaan sitten miltä talavella tuntuu. Nautaihminen olen loppuun asti vaikkei joskus omia olisikaan. Tykkeen niistä peijakkaista aivan hurjasti ja kyllähän ne suomalaiseen perinnemaisemmaan kuuluvat. Vain kaiku mikä yhteiskunnassa nyt soi, vettää mielen matalaksi. Tuntuu jotta koko maailma on kriisissä. Olenkin eristänyt herkkee mieltäni uutisvirrasta. Jos sitä elelisi ihan hissukseen vain tiällä Varmon kukkarossa.


Heinee koitimme tehä viime viikolla ja juurikin viimeinen paali oli pullautettu paalaimesta alkoi vihmoa vettä ja päällemme saapui ukkosmyrsky. Aiempina vuosina eeltä menneet tai jotkut voimat ovat olleet puolellamme ja ollaan saatu heinät kuivina suojaan. Tämän vuuen teema taitaa olla aikamoinen vastustus ja tämä näkkyi sitten heinäpuolella myös. Ukkoskuuro kasteli paalit ja meiltä puuttuu 2/3 sadosta. Luulen ja toivon että saamme jostain osittain ostoheinee.


Elämme heinäkuun ensmäisiä päiviä. Viikon satteen jäläkeen alakaa olla poutapäivä, joten suuntoon mehiläispesille tännään. Niistäki oisi tarinoo kerrottavana mutta se pitänöö jättee sitten talavikauen turinatuokioihin.


Tartutaan hetkeen ja ollaan läsnä rakkaimpiin kanssa. Siinä on kesäterveiset siulle lukijani. Palataan tuas! Ja hei kuules näppäsin tuommmoisen Puoti-sivun, jonne laitoin meijän ensimmäiset villalangat myyntiin. Käyhä kahtomassa kui on korrii villavyyhti kesäöisellä suolla.





Tässä vielä linkit muihen postauksiin.


Kasvuvyöhyke 1


Kasvuvyöhyke 2


Kasvuvyöhyke 3


Kasvuvyöhyke 4


Kasvuvyöhyke 7

Recent Posts

See All

2 Comments


Mä mietin kanssa tuota uusintakylvöä... pavut kylvin NELJÄ kertaa kun joku ärsyttävä jyrsijä kävi kaivamassa aina siemenet suuhunsa, mutta päätin luovuttaa tänä vuonna juuresten suhteen. Ironisesti melkein ainut juures mikä alkoi kasvamaan oli punajuuri, juures mistä en pidä ja mitä kasvatan vain "täytteenä" :D

Like
Villa Varmo
Villa Varmo
Jul 07, 2023
Replying to

Siis mie oon nyt usseempana vuonna joutunu esim. porkkanan uusinta kylvämään! Ens vuonna en oo missään somessa aktiivinen kun tullee aina panniikki että apua toiset tyyliin kerrään satoa jo kun meikäläinen miettii kylvöjä. Suomineito on pitkä maa! Mutta niin turha on kuivana kautena kylvöskellä mittään kun ei ne kuitenkaan lähe jos ei oo sadetin öisin piällä eikä oo ollu ja sen kyllä näkköö.

Like
bottom of page