Terve vain. Miulta toivottiin kirjoitusta kotitarvelehmästä. Kotoiseen perinteiseen tyyliin olin, jotta enhä minä mistää mittää tiijä vaikka se lehminkäinen tuolla navetassa karjottaa. Noh. Kerron ainakkii mitä minä tiijän ja olen oppina. Loppujen lopuksi ymmärsin, että tietoa ja taitoa on karttunu aika paljon männä vuosina kotielläimiin pijosta, omavaraisuudesta ja irtaantumisesta.
Alunpittäin meillehän lehmä tul yksinnään, onneksi tiineenä. Muistan sen tunteen kun näin vasikan potkut Poppiksen kylessä ja aattelin, että kohta meillä on pieni tommonen lehmisvauva! Lajitoveri on hyvä kaikilla olla ja meillä Poppis oottel muutaman kuukauven, että lajitoveri synty. Siihen saakka hän pyöri lampaksiin kanssa porukassa. Pesi heitä ja kuhtu luokseen. Olen aatellu, että en ala niitä lehmiä hamstroomaan, koska ei myö tosissaan tehä monella nautaelukalla mittään. Meillä on nyt kaksi, sitten ehkä korkeintaan kolome ja se riittää sitten.
Koin sillä lailla hyväksi tottua ja totuttautua toisiimme ne muutamat kuukauvet ennen poikimista. Rakennettiin luottamusta ja ystävyyttä. Siitä olikin heleppo saavustautua lypsyn maailmaan, kun tunsimme toisimme jo entuuvestaan. Poppis sai Vappu Mantelin huhtikuussa ja lypsin päivittäin, kunnes saapu helleaalto ja vasikkakin alko ottoo enemmän. En maijottomuutta surkutellunna, koska kesä on muutennii niin työntäyteistä täällä meillä. Kyllähän sitä vielä lypsää mutta kun se maito pittää sitten jalostaakin. Alussa pakastinkin maitoa vaikka värkättiin siitä viiliä, jugurttia, juustoa ja yhen kerran jäätelöäkin. Ja herasämpylät. Voi mikä taivas! En oo ikänä maistanu niin hyvvii sämpylöitä vaikka ihe sanonniin.
Ruokinnasta ja asioista sen perrään
Ruokinta. Tähänkään ei kuukkelointi kertona paljonko se kotitarvelehmä syö. Viiskytäkilloo ties kertoo joku sivusto lypsylehmistä ja kauhistuin. Meillä on varattu yksi pikkupaali aamuun ja toinen iltaan ja yöhön. Eli oisko noin niinku parikymmentä killoo heinee per lehmäelläin. Sitten vähän nappulaa päälle ja kivennäistä. Ja suoloja. Semmosella setillä on menty. Muutenkaan näistä kotitarve-elukoista ei löyvy oikein tietoa mistään vaan avoimen iloisesti olen lähestyny muita kotitarve-elukoijen pitäjiä. Ja se onnii parasta miten ystävällisesti ja avoimesti on saateltu minuttii lehmänpitäjäksi. Ei mittää voivottelua ja ethänsinäethänsinä kommentteja vaan aitoa avvoimuutta ja kannustusta. Kyllä pientilallinen toisen tuntoo. Ei sitä kukkaan sillälailla varmaankaan huvin vuoksi ala lehmistä haaveilemmaan vaan nämäkin assiit on meissä toisissa sisäsyntyisiä.
Mutta siis kotitarvelehmä ja asiat sen ruokinnan perrään. Jos mielit kotitarvelehmee niin ihan ensmäisenä semmonen huomio, että lehmä paskoo painonsa verran. Oikeesti. Vuohien ja lampaksiin kanssa olin tottuna siistiin kestopehkuelämään, mutta lehmiin kanssa semmonen on sula mahottomuus. Ne paskoovat aivan hurjana. Kuivaheinäruokinnalla kun ovat niin talikolla onnistuu lantojen siivous karsinasta. Mutta varaudu. Sitä tullee. Ja paljon. Mutta onni on siinäkkiin, että siulla on kasvimaihesi tarvitsema lannote omasta takkoo, ehtymättömästä luonnonlähteestä. Kyllä rinnassa nätisti lepatti kun sain syksyllä istuttoo valkosipulit Poppiksen ja Vapun tuotokseen.
Siitä lypsystä
Tähänki on yhtä monta neuvoa kun on pitäjii. Tämä on miten mie tein ja kuinka neuvottiin. Kävin nimittäin opettelemassa käsinlypsyy ja suosittelen kaikkia sukeltammaan käsinlypsynmaailmaan ja tutustummaan ennakkoon ennenku ihe hankkii lypsykkiä. Ihekkii äitinä ja kerran lapsukaisen synnärille jättäneenä sairastumisen takia tiiän sen tuskan kun äiti erotettaan lapsestaan, joten en oo raaskina sitä tehä Poppikselle ja Vappu Mantelille. Joten lypsin porukassa vasikan kanssa. Millon ol vasikka sylissä, millon selässä, millon toisella puolella imemässä. Meillä oli selevä jako. Mie lypsin vasemmalta puolen ja vasikka imi oikeelta puolen. Se sopi meille kaikille.
Paljonko sitä sitten tulis lypsee? Olin aivan äimän käkenä tämän lypsyassiin kanssa. Tukea sain taas muilta kotitarveporukoilta. Eräs lehmänpitäjä neuvoi, että luota itseesi lypsäjänä. Se ol niin kauniisti sanottu. Jotenka tein niinku koin parhaaksi. Lypsin Poppista aina sen verran, että utare pehmeni kuitenni varmistaen, että Vapullekin jäi. Aluksi olin hyvinnii arka lypsämmään, että varmasti herajaa tissistä maitoa kun Vappu tulloo syömään. Koska pääassiissahan se maito Vapulle on, ei meille ihmeisille. Harmitti kyllä jälkikätteen, kun otin sitä terniä hyvin nuukasti. Mutta saatiin kuittennii uunijuustot ja pannarit iloisen perhetapahtuman päätteeksi. Ja Vappu maitonsa. Sanotaan ja varmasti paikkasakki pittää ettei kaikilla lehmillä ole ennee äidinvaistoa, mutta Poppiksella on ne taijot tallella. Kun vasikka luiskahti ulos niin Poppis mölähti niin alkukantasella äänellä, kuhtu pientään pystyyn, että minulta pääsi itku. Itkin sitäkin, että siellä missä Poppiksen alunperin pittäisi olla vasikka oltaisi otettu häneltä pois.
Lypsytekniikasta
Ja vielä teknisiä lypsyasioita. Muista aina lämmittee kätesi. Kuka se tykkäis, että kylymillä käsillä tullaan tissijä ropelehtammaan? Ei kukkaan, joten käytä jotaki voijetta, mie olen sinistä helosania laittanu ja tummeliakin käytin. Toiset laittaa rasvat lypsyn jäläkeen, mie laitan ennen.
Ja kun lähet lypsämmään
Pyyhi utare lämpimään vetteen kastetulla pyyhkeellä. Lehmällä neljä vedintä, vuohella kaksi. Pyyhi aina puhtaalla kulmalla jokkainen vejin!
Hölövee rasvoo tissiin ja hieroskele. Maito lähtöö näin herumaan paremmin. Voit vaikka aluksi harjatakkiin. Meijän ellikot tykkee harjuusta mikä lissee oksitosiinia mikä taas lissee maijon heruskelluu.
Ota ensisuihkut poikkeen vaikkapa lattiille sihhautat. Voit ottoo myös solutestin jos haluvat. Esmes maatallouskaupoista saapi sitä testiainetta ja niitä lettupannuja. Lettupannu on saanut uuen merkityksen elämässäni! Lettupannun avulla siis nähhää onko maijossa soluja. Sillä saapi sitten kiinni utaretulehuksen ja jos haluat varmistaa soluttaako maito. Mie teen testit vain jos eppäilyttää onko tulehusta tulollaan tahi männeillään.
Alota lypsämmään. Muistisääntö yks ja tämä on tärkein: ELÄ MISSÄÄN NIMESSÄ VEJÄ TISSISTÄ! Kukkaan ei tykkee, että tissilöistä vejetään niin elä missään nimessä tissilöistä vetele vaan purista. Purista, purista, purista.
Puristus lähtöö otteella peukalo puristaa etusormea kohen ja siitä suljet yks sormi kerrallaan, lähtöö etusormi, keskisormi, nimetön ja pikkurilli. Sieltä pittäis tulla tasainen maitosuihku. Ja siitä vain suhhuuttelet tasasin suihkuin sankoon.
Miehä siis en ole lehminkäis Poppista pitänä kiinni lypsäissä, kuttu Risotto taas on kiinni lypsypöyvässä. Lehmä on oikiasti helpompi lypsettävä kun vuohi. Ainakkii meillä. Poppista lypsyyn ottaissa mietin kun kyllähä ne entisajan emännättii piti elukoita irti kun lypsivät vaikka siellä mehtälaitumilla. Tämä on vaatina etukätteisneuvotteluja, harjaus ja herkkutuokioita. Anna siis lypsyllä herkkua etteen ja tehkee siitä mukava yhteinen hetki.
Poppiksen kanssa alussahan myö pyörittiin rinkiä karsinassa, lypsin kannuun ja kaavoin isompaan astiaan ettei ois kaikki maijot menneet nurin jos lypsyämpär kaatuu. Tarjottiinhan sitä kiinni pitoa ja potkurautoo ja vaikka mitä, mutta veikkoonpa, että olisi tulluna vain pahempi tilanne. Mutta niin sitä vaan toistemme tapoihin totuttiin ja Poppis seisoskel kuuliaisena laitumellakkiin lypsyn ajan. Vaikka evväät ol loppu hän oottel että oltiin saatu lypsy päätökseen. Ihana lehminkäinen meillä on.
Siinäpä se ol pien sukellus lypsynmaailimaan! Ei varsin ole maailiman tottuus tämä mutta minun tottuus on ainakin. Lehmässiin, kaikkiin meijän elläimiin kautta elämäni on rikastunu huomattavasti. On löytynä samanhenkissii ihmeisii ja eräs lehmätilallinen sen sano: lehmä on emäntäsä sielunpeili.
