Kevät on olluna pitkä ja kylymä. Ainakkiin tuntuu siltä. Hyötytarhakylvöt ovat viivästynneet. Uusi laijunnurmi laitettiin justii ennen satteita. Noppeesti se paju alakaa puskia peltoon. Innolla ootan uuen heinäalan kasvua, sillä laitoimma peltoa reunustammaan hunajakukan. Voi kuinka siitä myö kaikki eläjät, isot ja aivan pienen pienet tulemme nauttimmaan!
Tommaatit, kurkut ja chilit siirtyi kasvarielämään jo jokin aika sitten (rehellisesti en muista milloin). Avokylvöt oottaa vielä maahan pääsyä. Peruna, porkkana, punajuuri ja lanttu ovat maassa. Vielä pittäisi laittaa pavut, herneet, sallaatit, tillit ja basilika. Kuu kun alakaa kääntyy niin laitan maahan loput sipulit ja perunat. Talavivalakosipuli selevisi talavesta. Mitä nyt myyränpahkiinen oli käyny järjestelemässä valakosipuleita uuteen uskoon. Ei kuulemma syö vaan siirtellöö niitä sipulinkynsiä. Kesäkurpitsat oli hieman kehnolla hoijolla, yksi unnoutunut kastelu kuumana päivänä ikkunalla ehken näytti olevan liikoo. Kävin paikalliselta taimitarhalta pari topakampoo tainta varuilta. Istutin kuitenniin omat kehnottunneet taimeni pehkukassaan, jospa hyö siitä tokenoo. Se kun vain on semmonen juttu, että tällä tilalla vain vahvat selevivvää. Jos liikoo vaajittaan hoitoa, huolenpitoa ja piperrystä niin se ei vain tämän emän puutarhassa onnistu. Parhaani aina koitan mutta kohtuueen rajoissa. Punaherukatkaan ei pahastunneet leikkuusta vaan puskoovat kukkia muina töinään.
Vuohet aiheuttaa harmaita hiuksia. Sinä päivänä kun Sini Tellervo oppi käyttämmään oven kahvaa niin olemme olleet alttiita vuohivierailuille. Myös kanat ovat päässeet vuohivierailun makkuun lähes päivittäin. Minkäs sille mahtaa jos luonteessa on hitunen kyläluutoo. Siniä ei siis pitele mikkään karkailujen ja kylläilyjen suhteen. Hän tulloo aitauksesta yli, ali ja läpi. Sitten typerä emä tulloo korjoomoon antaumuksella tehyt reijät aitaverkkoon tai tilikihtemmään aijan ali kaivetun kuopan, josta velpoika Veskun kanssa lähetään kylille. Navetassakin poukkoillaan karsinoihen yli ja lopulta aukaistaan oven kahva ja rämpsis vain olemme ulukona kaikkien iloksi. Olemme koittanneet neuvotella laijuntamisesta muihen kanssa aidatulla alueella mutta nämä säännöt eivät vuohia koske vaikka kuinka ollaan käyty läpi laijunnussäädöstöä.
Omenapuut puhkesi kukkaan 8.6 mikä on noin viikon myöhässä viime vuotta. Viime vuonna hukuimmekin omenasattoon ja olemmekkiin kylypenneet omenamehussa tämän talavea. Riikunat ujosti kukkivat vähän aikoo ja hyvin vähän, joten hurjaa satoa tuskin oottelemme tänä vuonna. Mehtämaita olen kahellunna sillä silimällä miten se tuo mustikka kukkii. Vuosi sitten mehän antimet jäivät aika köyhäksi mustikoihen ja vattujen suhteen. Toivokaamme tänä vuonna Tapion ja metsänneito Mielikin olevan myötämielisempiä marjasadon suhteen.
Omavaraisuushommelit näyttäisi rullaavan mukavasti tätä kesän alakua kun kahtelloo. Lehmä ja vuohi lypsää, tännää tehhäännii muuten juustoa. Perunaa on laitettu koko ensi talaven tarpeiksi ja laitettaan vähän piälle lissee. Kerkkiä on kerätty pakkasseen nelisen litroo ja vielä käyvään lissee niitäkkiin. Lihakalkkunat saavustautuivat myös kasvammaan pakkasseen ja kanatkin munnii. Vaahtera kukkii, piha kylypöö voikukkameressä. Kielot alottellee nuppuja avvailemmaan ja tuomikin tuoksuu kesäyössä. Hullua huumoovoo onnentunnetta kesäkuun alussa. Siispä tyytyväinen on ihminen omavarainen.
