Lyhyt helemikuu lähenee loppuaan. Kasvatusasioita ja taimia olen ajatelluna joka päivä. Niitä vain on turha näillä pimmeillä nurkilla laittaa kasvammaan. Taimista tullee vain pitkiä honkkeloita kun hyö koittaa kurkotella valoa kohti. Taimimullat on hankittu ja seuraavan nousevan kuun aikaan aijon laitella pienet siemenet itämään. Näistä asioista aijon enempi kirjotella tänne blokkiin myös.
Tässä uunia lämmittäissä ja maustoissa ihe kasvatettua kalkkunnaa, mietin jotta olisipa ensi kesänä lihakalkkunat pihassa. Maailiman myllertäissä enempi vain juurrutan ihteni perustarpeihen ääreen. Ruoka, lämpö ja suoja. Niihen ympärillä ajatukset pyörivät päivästä toiseen ja niinhän se kuulukin kun niihin asioihen ympäröimänä ellää. Perunamaata hahmottelen laajentavani ja laittavani omista siemenistä pottuset maahan. Kasvulavoihin on konttikaupalla kärrättävvee palanutta lantoo ja kompostikin pittäisi pissilirauksella herätellä talaven jäliltä.
Kuvassa pääkukko Hanoi Rocks, joka on asuna meillä jo kolome vuotta.
Kasvihuoneen sisälle ja ympärille aijon tehä tommaattitaivaan ja kurkkuja laitan myös hurjat määrät kasvuun. Ruokaomavaraisuuen nosto on tämän vuojen rojekti. Samalla on myös ellikoihen uuet laidunalueet mietinnässä eli aidan rakennusta tullee riittämmiin tehtyä tänä kevväänä. Illoinen olen omista lannantuottajista ja maisemien hoitajista. Pienet häivähykset oman lihan suuntaan myös tullee toisinnaan mutta sitä en pysty vielä ihestäni erottammaan, että kasvattaisin nelijalkaisia pöytään mutta kalkkunoista on jo yhteiskasvatuskokemusta. Kukkopoikia unohtamatta.
Maaliskuussa koittaa myös mehiläissiin puhistuslento ja heitä onkin kaiveltu essiin lumituiskujen alta. Täällä idässä on nimittäin satana lunta paljon ja vähän piälle. Toiveena olisikin lisätä pari pessee ensi kesälle, jotta hunajaa saataisiin enempi myyntiin. Ajatus häivähtellöö myös tipussiin suuntaan. Olen koittana ehtiä alhorotuisia maatiaiskanoja. Meillä on kanalassa sekuliporukka mutta sieltä löytyy myös kaksi alhokukkoa ja kolme kanaa. Kun sekuleista aika jättää niin aiomme siirtyä kokonaan maatiaiskanoihin ja juurikin näihin alhoihin. Luonteeltaan mukavia ja muniivat kohtuuhyvin. Kestävät näitä Suomen oloja kun ovat maatiaisrotua.
Heli on sekuliporukkaa mutta vieressä patsastelloo puhas alhopoika.
Muista sie ihminen: ruoka kasvaa maassa, ei kaupassa ja myö kaikki voimme oppia viljelemmään ommaa ruokaamme. Vaatii vain kiinnostusta, innostusta ja avvointa mieltä. Tekemällä oppii ja tekijästä tulloo jonnain päivänä, ei taikuri mutta taituri! Tai mikskäs ei omavaraisuustaikuri, koska kaikkihan elämässä on mahollista.