top of page
Search

Elämänlähteillä

En oo juonu viinnii Wienissä enkä montoo pitkee kylymee Lyypekissä mutta lähevettä arjessa. Sitä oon juona. Meillä oli #suuntanaomavaraisuus bloggareiden kanssa helemikuun postausaihheena juominkit. Mitä kukkii juo, tekköö ihe ja sen semmossii märkijä asijoita.

Myö olemma tosissaan lähevettä käyttäneet juomana nyt vuuen päivät. Oisko. Ihan en tarkalleen muista. Se on semmosta arjen luksusta. Makkee, pyörreen makunen, kirkas ja raikas läheves. Hivellöö makuhermoja piästä varpaisiin. (Huomooko laajasta makukuvvauksesta, jotta pitkäripasessa on tullunna lyhyt työura tehtyä.) Aluksi se lähevein rahtoominen ol pakkorako ja sitten ne veenhakureissut jäi tavaksi. Ja onhan se nyt kauhian hyvveekin ja kuulluu olennaisesti omalla kohalla tavotteeseen jiähä pois oravanpyörästä. Pihasta tosin löytyy myös kaivo mutta joku voima se sinne lähteelle vain vettää.

Nyttennii erräänä päivänä varasin viis kympinpyttyy, koiriin hihnan ja ahkion. Poloveen asti ol paikkapaikoin lunta ja ylikin. Tarkotuksena ol koirilla vejättee vespulukka appiukon mökin pihhaan mutta en raaskinu, kun ne kaverit siellä hangessa jauho mänemään. Jotenka se oli sitten ihe vejettävä se veslasti perille. Sitä tuntoo niin eläväsä, kun seleviää vuuen ajasta toiseen vaihtoehtosessa elämäntavassa. Havaintopäiväkirja asijan tiimoilta sannoo, että kyllä sitä mielluummin hangessa veinhakureissut tekköö, kun kesäkuumalla paarmojen kanssa. Sitä tuntoo olevasa elämänlähteillä ja perusasijoihen äärellä. Tekköö miel tuulettoo, jotta perkule! Tästäkin selevisin. Sitäki mietin, jotta jos joku tämän touhun oikeesti näkisi niin kyllä varmaan piätä pyörittelis. Umpihangessa jalan, kahen koiran, ahkion ja vesikanisterloihe kanssa männöö Turusen emä vein hakkuun. Van onneks ei kukkaan nähny ja ihan näin meijän keskennii tämän assiin kerroin. Mutta ol antosa reissu. Tul hiki, hyvä miel ja vettäkin saatiin. Oikkein ol hyvä reissu.




Lisäksi miel halajaa satokautteen ja kylyvöhommiin. Iätyshulluus on saapuna tänne ettäänperäle. Kauppaan ol ilimestynä ensmäiset siemenet ja niitä sitten panniikissa mätettiin ostoskärriin. Silimät kiiluen ja ympärille vilikuillen isännyyelle piti selittää, että nyt nämä pittää ostoo ennenku kaik muuttii huomoo nämä ja sitten nämä loppuu! Toimittava on nyt. Tosin. Mihkähä niitä siemennii kylyvettään, kun kasvimaa muistuttaa villiintynyttä rikkakasviviidakkoo. Perunoita kun sieltä juolavehnän seasta viime syksynä ehittiin niin veikkoonpa, että jottain sille maalle ois tehtävä ennenku siinä haaveiloo mittään kasvattavansa. Permakulttuuri kiehtoo oikein kovasti ja sille tielle otetaan seuraavat askelleet.

Iätystä siis ootellessa, että kun ois kaikki ikkunalauvat täynnä purkkii ja purnukkoo, mitä kissat sais sitten oikein olan takkoo hämmentee. Sitä tuntoo tammikuussa olevasa kaikkivoipainen iättäjä, istuttaja, taimettaja, mutta vahva eppäilys on, että pakka lipsahtaa tuas käistä jossain vaiheessa. Mutta eipä sitä sattoo tule, jos ei koitakkaan. Pittäähä sitä ajanvietettä ja piennii puhteita jokkaisella tilalla olla. Tässä nyt ol hieman sarkasmmii mukana, jos joku ei ymmärtänä. Ihan vain mainitakseni. Kun semmostahhii kommenttii tullu, että miten saapi ajan ettäänperälä kulummaan ja mitä ihmettä tekemistä tämmösessä maalaiselossa on. No eipä mittää sen kummempii. Kuhan kattoon sylekssii ja kahtoo miten ne tuotokset sieltä alas ripajjaa. Kun tässä elossa pyrittään siihi, jotta mikkää ei tule valamiina ja iheksiään. Vaan tullee työllä, sillä omalla työllä. Mahollisimman vähällä ostovoimalla.




Inkeri on erinomainen taimmiin tuhhooja.



Mutta niin. Semmosin aatoksin siirryttään helemikuuhun ja aletaan valamistautua kasvukautteen 2021. Ei tarvita miestä vahvempoo, eikä lähevettä laimeempoo, jotenka nostettaanko helemikuun ja koittavan kevvään kunniiks ihan lähevesmalja. Kippistä vuan! Ja toven perrään yks juominki mitä kovasti ootellaan on oma maito. Sitä pitäisi tissilöistä ruveta tirisemmään tänä kevväänä ja kesänä. Elukoilta siis. Katkastaan perreenlissäys huhuloilta siivet jo ens alakuun. Otamme siis suuren askelleen omia haaveita kohen maijon muodossa.

Kuvat ol nyt mitä sattuu tässä postauksessa. Kesäkuvvii talaven keskelle. Ja vielä täytyy sannoo mahollissii tavotteita omavaraistelun suhteen olisi olla paljasjalkainen mehtäläinen, ulukona oravanpyörästä ja saisi ellee ihelle merkityksellistä elämee. Siinäpä sitä on tavotetta yhen immeiselämän ajaksi. Semmost!



Välillä sitä täytyy pysähtyä, istahtoo maailiman laijalle kahtommaan, miltä siellä reunalla oikkein näyttää.

Ja entisseen tappaan alta löytyy linkit muihe blokiloihe ja kahtokkee miten monta meitä onkkaan! Lukemista riittää koko helemikuulle. Olokee hyvät!

semmossii kertoil emä Turuska


Vyöhyke 1


Vyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/01/suunnittelun-helppous.html


Vyöhyke 3


Vyöhyke 4


Vyöhyke 5


Vyöhyke 7

31 views0 comments

Recent Posts

See All
bottom of page