Onko siitä mittään hyötyä, että yksi perunanpurija Kesälahen korpiseuvuilta huuteloo, jotta maaseutu pittää pittee asuttuna? Vastustan rankasti sitä ajatusmallia, että koko Suomi pittäisi saattoo asumaan etelämpään. Kesälahti on eteläisin Suomen osa johon suostun muuttammaan. Paljon puhutaan kansantautiloista mutta nykyajan kansantauti taitaa olla uusavuttomuus, ainakin kun kahtoo ohjelmoo, jossa julkkikset farmaroi. Ei hyvvee päivee. Oma ajatus on vain, että vastuutonta on antoo heijän toimmii elläimiin kanssa. Säheltäkkööt mitä säheltäät mutta elläimiä ei tarvihtisi tuommossiin kohkauksiin sekoittaa. Eikö mikkään elläinoikeusjärjestö ole tähän puuttuna?
EDIT: halusin tulla tänne lissäämään asian miksi kysseinen farmarointi aiheuttaa ryppyä kulumakarvojen välliin. Siksi, että onko se todella hauskuutta kuinka kauaksi olemme ajjautuneet elämisen perusasioista? Nykyihmistä voisi verrata sisäkissaan, jos se päästettäisiin vappaaksi luontoon ei se ossaisi kun kahella kengän tai käpäliin kärkijä. Puuttuisi se kaikki vaisto, kuinka ehtiä evästä, ehtiä suojoo tai ylipäätään pysyä hengissä. En kiillottele tässä ommoo sädekehhää vaan olen aijosti huolissani. Miten ihmeellä myö olemme ajjautunneet niin kauas elämän perusteista? Tämä huoli oli yksi suurimmista ajureista kohti omavaraisempaa elämää. Olla kykenevä, taitava ja itsenäinen. Kaikkia asioita ei voi koulun penkillä oppia, toiset assiit oppii perunamaalla.
Maallemuutto on yksi parhaista tapahtumista elämässäni. Omavaraisuus tuo onnistumisen tunnetta ja turvaa tulevaan. Miulla, meillä on taitoja, joilla pärjätä. Meillä on resilienssiä kohata vastoinkäymisiä, koska ohoi, niitähän tekevälle sattuu. On ratkaisukykyä selevittää ongelmat ihe ja yhessä. Luovia etteenpäin. Googlestakkaan kun ei kaikkea löyvä. Nykyihmisen on hankala kohata ruokansa alakuperree, elävää elläintä. Muistan omatkin aatokset miten kukkaan ikinä voipi tehä semmoista. Onneksi tapasin mehästävän puolison, joka on avannu suppeaa ajatusmaailmaani lihan alakulähteestä. Vielä emme ole päässeet yhteisymmärrykseen esmerkin lampaksiin tiinehtymisestä ja pässipoikien päätymisestä pöytään. Jos maailima jatkaa tätä rattoo niin täytynee meijän siirtyä siihenkin ajatusmalliin, että kasvatamme nelijalkaisia lihaksi. En tiiä vain kuinka tekisin sovun ihteni kanssa asian suhteen.
Tilatoimintamme on lähteny omasta arvomaailmastani. Kohata elläimet niin kuin ennen. Että on emän silimäterät ja toverit. Ei korvamerkityt sarjanumerot vaan persoonat, joihen metkut tiiän ja tunnen. Kysseenalaistan nykyaikaista maijontuotantoa myös. Siksi halusin pihhaan omat lypsävät, joita voisin hoitoo kuten parhaaksi näen. Ettei erota pieniä emoistaan, maitoa riittäisi myös meille talossa asuville sen verran mitä liikenöö.
Harvoin uskallan puhhuu suoraan ja sannoo mielipitteeni vaikka siitäkin olen kiitosta saanut. En halluisi kettään loukata. Halluisin olla sovittelevampi ja ettei kukkaan mieltänsä pahoittaisi. Nykyaikana kun myrsky voipi alakoo pienestäkin tuulen virreestä.
Olen pessynnä käteni maatallouven puolesta puhumisesta. En kannata nykymallia mutta en kannata alasajoakkaan. Kyllä se elämä opettaa. Meitä kaikkia. Kun tullee puutosta ja puutetta, kun ei olekkaan hyllytolokulla varraa valita. Ihe jatkan valitsemallani tiellä, kohti omavaraisempaa elämää kaikinpuolin.
Pieni puroni virratkoon vapaasti kohti omanlaista elämää. Siellä missä ei ole mittään, siellä on miulle aivan kaikki.
Emä Turuska
