Hei vain. Ajat ovat muuttunneet. Nykyajan lauantairientoihin kuuluu polttopuihen ajamista koko päivä. Illaksi mennään saunaan ja avantoon ja mahollisimman aikaisin nukkummaan. Kyllä elämä on hyvvee. Siinä vaiheessa tosin piti vähän Sibelius ryppyä syvennellä kun painekattillaan tuli häikkee ja joku härpäke autotallissa ampui veet tallin lattialle. Nykyjään näihe muuttuviin tilanteisiin suhtautuu usseimmiten jo tyynen rauhallisesti. Että jaahas. Tämmöstä taas. Tukkeutuvviin viemäreihin löysimme ratkaisun. Pystytimme arkeamme turvoomaan ulukohuussin. Nyt on mielenrauhoo kuin Buddhalla konsannaan.
Ajat ovat muuttunneet siinä määrin jotta nylin männä viikolla ensmäistä kertoo yksin jäniksen tahi siis rusakon. Jo vain ovat ajat muuttunneet. Kun tapasimme isännän kanssa jossain tuolla menneisyyessä niin silloin olin hitusen järkyttynyt mehästävästä tulevasta puolisosta. Että julmuutta. Muistan myös kuhun ensimmäiselle jänispaistille. Nyt on yhteinen tupa ja tontti. Mehtyymaat kun astuu ulos ovesta. Varmon kukkaro on todellinen. Yli kymmenen vuotta myöhemmin, ensi järkytyksestä toipuneena että rinnalla kulukee mehästävä ihminen, kahtelin tupamme pöyvällä olevaa pientä elläintä. Silittelin pehmiitä turkkii ja kiittelin evväästä. Tapio ammensi omastaan meille. Aina ei ole annillaan mehän väki omastaan mutta nyt oli ja siitä on oleva kiitollinen. Sen verran olen lihoja opetellut maalaisvuosinani käsittelemään ja nuttu irtosi näpsäkästi rusakon piältä. Porukassa kaheltiin vähän sitä leikkuuta ja yöksi isäntä laittoi uuniin. Myös kukkopojat pääsivät leivinuunin lämpöön. Se on niin surullista laittoo lihoiksi kukkopoikia mutta liikoo samassa kanalassa kysseistä sukukuntoo aiheuttoo kirreetä tunnelmoo. On pitänä piästä sen en mie halua kettään laittoo lihoiksi tunteen yli. Jonkun aikoo kun kanalassa seurailoo tilanteita niin tullee kyllä hyvin seleväksi ketkä eivät piäse sukkuu jatkammaan. Kanat ihe valihtoo suosikkinsa. Hyvä kanat! Lissäyksenä, edelleenkään en halua keltään elämee viiä mutta lihat voin käsitellä evvääksi meille.
Päivät seuroo tiällä toistaan. Paljon mennee aikoo ihan perusasioihin turvoomisseen. On lämmintä, ruokoo ja vettä. Puihen kanssa joutuu painimmaan paljon maalaiselossa. Haaveilen myös lisälämmityksestä, puuhellasta. Olemme suunnitelleet vihoin ja viimein keittiöremonttia. Oi onni ja ilo. Isäntä luuloo että aijon luopua hellasuunnitelmastani mutta enpäs aijokkaan. Tästä aijon pittee kynsin ja hampain kiinni että piäsen uamupuuron keittoon puuhellan iäreen. Pannukahvi myös häivähtellöö mielessäni. Pieni hella antamassa lämpöä tuppaan. Tuli rätskää pesässä ja hissuttelen aamuhämärässä muun talon nukkuissa vielä.
Ulukohuussi seisoo talon nurkalla, koppikanalan vieressä, savu nousoo piipusta ja aurinko mehän takkoo. On satana uuen lumen jossain käyn hipsuttelemassa heti uamusta. Ajat ovat muuttunneet ja se jos mikä on parasta. Helloo, huussia ja huurteisia uamuja. Voisiko sitä muuta elämäänsä ennee kaivata.