top of page

Miksi kirjoittaa blogia?

Alkusanat


Miksi kirjoittaa blogia? Jakkaa asioita ja ajatuksia elämästään? Muistoksi ihelle, sannoisin. Tueksi toiselle, sannoisin. Silloin ennen (ja taas se sama virsi alakaa), silloin ennen, aikoo ennen maallemuuttoa kahlasin googlea ja koitin ehtiä tietoa monimuotoisista tiloista. Pienistä tiloista, joilla elelisi paljon eri elläimiä. Ainoot jotka löysin oli Tiluksilla ja Olgan farmi. Myöskin jo nyt kaipa somemaailmasta poistunut Metsälän Jenni kirjoitteli pitäisikö maitoa varten lehmää vai vuohta. Siinäpä ne oli mitä siihen aikaan löysin. Kirjoitan ennen kaikkee ihelleni. Ajatussykkyrät asettuu päässä kun kirjottellee kirjallisseen muotoon ajatuksiaan. (Toim. huom silloin kun ne joskus lapsiperhe-elämässä tavoittaa). Ajatuskierteet poistuuvat pois piätä rasittamasta. Kirjoitan myös siulle, lukijalle. Jos sie etsit vertaistukkee tai vaikkapa hyvvee mieltä ja huvituksen hetkiä. Aina ei ole elämä iloa. Joskus ryvetään vastoinkäymisestä toiseen (ja nyt taas tulee toistoa vanhemmista postauksista), mutta vaihtaisi en ennee vanhaan elämään. En ennee. Kaupunkivierailupäivät useimmiten kohottaa sitä tunnetta pintaan, jotta tänne maalle mie kuulun. Näihin mehtiin, pakertammaan pellolla. Pulahtammaan Pyhäjärveen ja tuijottammaan tähtitaivasta. Jos jottain saisin entisen elämän minälle sannoo niin sannoisin, että elä huoli. Kyllä siekin vielä paikkasi tästä maailimasta löyvät.


Kahoin taas kaupungin kennostoelämää ja mietin miten tuossa parvekkeella voipi nautiskella ulukoilimasta? Kerrottakoon, että kennostossa olen ihekin elänyt muutaman vuuen elämästäni. Tiukkoo tuijotusta vastapäiseen asuntoon. Tuntuisi surulliselta ettei keittiön ikkunasta näkkyisi lintulautoo vaan vastapäisen naapurin. Ai kamala. Entäs miten se hoivoova pimmeys? Miten voipi nauttia pimmiistä kun aina jossain loimottaa joku tuikku? Pimmeyttä nykyihminen tarvivaa, mutta entistä enemmän myö siitä vieraannuttaan. On hankala uskoa etteikö ihminen tarviisi pimeän aikana enemmän leppoo. Kaikki muukin elävä nukkuu, leppää ja horrostaa silloin. Ihminen on ainu joka painaa vuodenajasta riippumatta sammaa tahtia. Ihe tavoittelen sitä elämäntyyliä, että talaven päivät ovat hittaampia ja hartaampia töihen suhteen, kevväällä sitten aktivoidutaan pitempiin päiviin. Ihminen on elläin, nisäkäs kuten muutkin, joten pakostikin vuodenkierto vaikuttaa myös meihin, hyväksyimmepä sitä tahi emme.


Aiheen parriin


On meijän omavaraisuutta kohti suuntovien yhteispostausaika. Maaliskuun postauksessa kerromme miksi bloggaamme ja aiheita oli mistä valita. Kestävän kehityksen ympärillä oli aihe vaihtoehtoja paljon ja vähän piälle. Edelleen Tsajutin Satu sekä Korkealan isäntä ovat vetovastuussa kirjoitussarjasta. Postauksen kuvina tällä kertoo on repolaisen tanssit taivaan yllä. Mukava oli kohdata nämä ensimmäistä kertaa.





Aiheitamme joista valita olivat tällä kertaa:


NÄLKÄ POIS:

Omavaraistelun kannalta

Pienviljelyn vaikutus omaan kulutukseen ja ruokaturvaan

Siemenpankkien ja siemenvaihtotapahtumien esittely, siemenketjukirjeet

Maatiaislajit eläimissä ja kasveissa

Ruoan hinnan voimakas nousu, myös sen valmistamisen hinta (sähkö jne) ovat nousseet. Miten olet ratkaissut ongelman?


Ihe pohdin aiheita saako omavaraisessa elämässä oikeasti ympäri vuuen evästä ihelleen, lisäksi liippailemme kestävän kehityksen maailmassa ja lopuksi on lyhyt tiivistys helmikuun kuulumisista.


Ruuasta


Näläkä pois. Pittääkö ihelleen ruuan kasvattaminen näläkee poissa? Kyllähän se pitelöö. Myöhän syömme kotona joka päivä. Meillä ei ole lounasruokalaa eikä kottiin kuletuksia ole kuulunu, joten pääasiassa teemme kaikki evväämme ihe. Eli nämä ussein kovin arkiset, viikkoiset ja ainaiset evväämme pittäävät sisällään ommii kasvatuksii tahi kerräilyjä. Aamut alakaa mehtämarjoilla ja puutarhan parhailla herkuilla. On mustikkoo, herukkoo, tyrniä, karpalluu. Puolukkoo. Paikallisilta tuottajilta ostamme mansikat ja puutarhavatut. Mehtävattuja olen vain vaineksinu pari vuotta, vähhiin ovat jääneet ne marjasaaliit. Nyt pien toivoa yllä, että eihän nyt montaa kato vuotta putkeen voi tulla mehtävattujen tiimoilta. Peukut pystyyn, että tänä vuonna pakastin pullistelloo mehtävadelmia.


Peruna on sellainen voisiko sannoo kiistelty aihe. Kaupasta saapi kuuleman mukkaan edullisesti pottuja, että ei niitä toinna ihe kasvatella. Ihe olen tointaa kasvattaa ajattelijoiden puolella. Mikkään ei ole niin hyvvee kun oma pottu. Ommiin elukoihen lannassa kasvanu pellon timantti, joka soppii ruuan laittoon kuin myös leivontaan. Meillä maakellari pullistelloo perunoo, josta jaetaan myös sitten lähipiiriin. Koska sharing is caring. Peruna on hyvä arkiruokailun peruspilari. Se kasvaa ns. vähällä hoijolla, ei tarvihe nysveemistä ja huolenpittoo ja usseimiten jotenkuten onnistuu ja on kaiken lisäksi satoisaa. Joten kasvata pottua vaikka joku sanoisinkin elä kasvata. Hyvvee, heleppoa ja kohtuu halvallakin, sellaista on perunan kasvatus.








Lihakasvatukset ja marjailu


Mitäs muuta meillä löytyy ns. omasta takkoo? Proteiinipuolella järvikala näyttelee isohkoa roolia ja kuuluu viikottaiseen menuun. Kiitokset tästä lähtöö vanhempiväki Turuskalle. On matikkasoppoo, purkkimuikkua ja purkkisärkeä, on haukipullia, ahvenfilleitä ja kuhakeittoa. Tästä olen suunnattoman kiitollinen. Ihe täytyisi myös tormistautua matkaan talviverkoille mutta tällä hetkellä olen olluna kiinni muissa hommissa. Myöskin ihe kasvatettu kalkkunanliha keventää kaupasta tuotavia evväitä. Tälle vuuelle ei todennäköisesti ole tiiossa tipuja, joten vuoden 2024 lihapuoli on hieman kysymysmerkillä. Kalkkunat on meille sopiva lihan kasvatusmuoto. Kani on liian söpö, nauta on liian iso (ja kiinnyn) ja kiinnyn kaikkiin nelijalkaisiin liikaa, vuohiin sekä lampaisiin. Jäljelle jäisi ankat ja hanhet mutta kahotaan nyt kuinka meinoomme ratkaista tilanteen. Omassa lihassa meillä kuitenkin on toive pysyä.


Mehästä hankimme osittain lihhaa, paljon marjoja sekä sieniä. On ihestään selevee, että mehän antimet kuuluu olennaisana osana ruokaturvaamme. Parasta onkin kun etuovelta astut puutarhaan, puutarhasta pääset mehtään ja kaikki ihelle tärkeä on aivan tässä äärellään. Suot, mehät ja marjamaat. Marjojen lisäksi ulkotilat eli puutarha ja mehät tarjovaa maustekaappiin täytettä sekä teeaineksia. On horsmaa, minttua, kamomillaa, sireeniä. Teen sekkaan kiepautus ommaa hunajaa. Mausteita meillä kasvaa muistaakseni ainakin timjamia, mäkimeiramia, lipstikkaa ja nokkosta. Ihanan maun antaa keittoon juurikkii timjami. Voi että se ossoo olla maukasta!





Kun nyt tässä näitä ruoka-asioita mietiskellään niin ei pie unnouttoo myöskään munivvii kanassii. Ommii munnii ei voita mikkään. Se on tosi. Kanalasta munien lisäksi saamme lihhaa eli kokko ö väniä. Kukko on hyvvee, riistanomaista, vaatii pitkän haudutuksen ja parasta on, että kuoriutumisesta lopetuspäivään on kukko viettänyt elonpäivänsä tässä tontilla. Ulukona kirmaten, kanoja polkien (jos onnistaa muitakin kuin pääkukkoa) ja maata tonkien. Munien lisäksi haaveenani oli se kuuluisa oma maito. Omasta maijostakkiin on tulluna osa ommaa arkea. Tuntuu ouvolle olla iliman umpikautena.


Puutarhassa emme pysty vielä kasvattammaan kaikkea tarvitsemaamme koko vuuen tarpeiksi. Tulleekin suru kun syyään viimoset tommaatit tai se viimonen sipuli. Sitten tuntuu, jotta pittää leuka rinnassa raahustautua kauppaan, että täältä se tuhlooja tytär tulloo pyytelemmään polovillaan, jotta liikenisikö yksi sipulipussi tähän tallouteen. Noh jospa jonnain vuonna syyään koko talavikausi ommaa sipulia. Sitten juhlin. Isosti. Ja realistisesti kun aatellaan niin olemme elelleet näin neljä vuotta, joten jos meillä todella olisi kaikki juurekset, vihannekset, lihat, munat ja maijot niin se olisi kyllä aikamoinen suoritus. Elkäämme unohtako tästä myöskään polttopuita. Parasta onkin, että omavaraisuusasteemme on joka vuosi kasvanut. Taijot karttuu, pitkäjänteisyys ja sinnikkyys lissääntyy ja näin ollen satomäärät kasvaa, jos luonto niin suo.






Kestävän kehityksen kannaltako


Ennen kaikkii kaikki tämä mitä meillä tiällä on, kaikki se luopi turvaa. Jotta meillä on jotakin ommaa täällä. Meillä on evästä, taitoja ja ossaamista pärjätä omillamme. Tietenkin myö tarvihemme sähköö, jota meillä meni vuonna 2022 6000 kWh. Meillä on siis kohtuu iso asumus, viis huonetta, keittiö ja sauna. Plus navetta sekä autotalli. Vaikka toisinnaan ei aamusin ihan niin nappailis kipitellä kylymään pannuhuoneeseen niin näinä sähkön hinnan aikoina ihan kiitollisin mielin sinne ihtensä viepi. Kannatti tehä polttopuita ja kannattaa olla puulämmitys varsinkin kun ne puut tullee omasta mehästä. Työtuntejahan se ottaa erittäin paljon, sitä en kiellä. Isännän kanssa pyöritellään ajatusta aurinkosähköstä. Talo on asemoitu semmoiselle paikalle, että tästä kyllä aurinkosähköä saisi aika hyvinkin. Talohan on aikas suuri, meitä on neljä henkeä mutta olisiko se kuitenkin ekoteko muuttaa valamiseen talloon kuin rakentoo uusi? Tietenkin korjaustarpeita tullee olemaan nyt ja tulevaisuuessa. Saimme kuitenkin tilakaupassa mukana valmiin pihapiirin aittoineen, navettoineen, riihineen, maakellareineen ja taloineen. Kaikki oli valamiina, vain ihmiset puuttuivat. Lisäksi kun talo on olluna nykyisellä paikallaan 1960-luvulta saakka eikä ole remonteilla pilattu niin tuntee voivansa elellä huoleti näinä huonon sisäilman kulta-aikoina. Sopivasti vettää ikkunoista ja ovien raoista, villasukat pyörii jaloissa ja toisinaan on aamulla nenänpiä jiässä mutta kylläpä nukutti hyvin kun mittari näyttää makkuuhuonessa +17 astetta.


Missäs myö laitamme evväämme? Näin talavisaikaan leivinuunissa. Paha puute meillä kyllä on, puuhella puuttuu. Tulevaisuuessa meillä on esissä keittiöremontti ja olenkin aloittanu pohjustamisen puuhellaa varten. Lehmää pohjustin yli kymmenen vuotta, joten jos tässä puuhella-assiissa ei menisi ihan niin pitkään. Isännän mielestä emme tarvihe puuhelloo, emän mielestä tarvittaan. Kaikkeen pittää varrautuu ja puuhella on vain sellainen joka emän märkäuni. Tuopi lämpöö, saapi evästä ja onhan se nyt niin näpsäkkä. Siinä lämmittellöö veit ja tekköö aamupuurot. Ei paljoa sähkökatkot mieltä paina kun keittiössä nakottaa joka emännän ferrari, puuhellari.


Mitä tämä kaikki merkihtöö kestävän kehityksen kannalta? Tämä on meijän perheen ratkaisu koittoo elellä kevveemmin. Elämme omastamme, koitamme nuukailla, emme lentele (vaikka lapsukaiset sitä toivookin), kierrätämme kaiken mahollisen. Elon ympyrämme on hyvin pieni ja se rajoittuu aika pitkälti tähän ympäristöömme. Isäntä käypi edelleen kaupungissa töissä, jonne hurruuttelloo diesel Vuluvalla. Liekö siinä sitten tuhhoutuu kaikki ne paremmat askelleet, joita koitamme ottoo. Mutta eikös se ole niinkin, jotta kaikki ne muovikääreet jääpi ostamatta sen kaupan evvään mukana. Kaikki mitä myö kasvatamme ihe, vähentää myöskiin sitä roskaamista ja roskien määree. Kaupassa käynnit ajoitamme niihin päiviin kun muksukaissii käyvään harrastuksista kotia. Emme ajele turhasti vaan tarkasti. Myöskin runsas kotivara säästää turhilta ajeluilta. Kotivara on itsestäänselvyys, jota täytetään säännöllisesti. Namusia kotivarakomeroon ei tosin sovi arkistoida, isäntä hiiviskellöö yöaikaan herkkujen perässä ja namiskainen kotivara on muisto vain hänen käyntinsä perrään. Tarviisimme varmaankin kassakaapin tai jonkun suurehkon munalukkosysteemin, että sokeriset herkut säästyisi isännän herkun näläkä iskuilta.









Kuulumisia


Mitä muuta meille kuuluu? Helemikuu mennee niin nopsasti aina. Kevät tekköö tulloonsa meillekin. Kiitos muuten kaikille kukkapenkkipohdintaan kommenttia jättäneille! Ehkä en pressutakkaan penkkejä vaan anneta kukille vielä mahollisuus. Edelleen on vaikia aatella, että tämä on meijän puutarha ja voin tosiaan tehä tänne vaikka kokonaan uuen kukkapenkin noihen viien valmiin tilalle. Niin. Siis kevät tekköö tulloosa. Se on ihanoo. Tikka haasteloo päivittäin ja lentelöö pihapiirissä. Yksi päivä se nakotti pihakuusen latvassa kertoilemassa mielipitteittään. Tyyne-kissa on mehästelly. Päivänä erräänä nakkaili saalistaan ilimaan ja mie jotta hieno tyttö. Huuti hirviisti jotta pere tulukee kahtommaan mitä tännään syyään. Kehujen kanssa kannustin ja kahoin saalista, jotta mikä hiiri vaiko myyrä on nyt saatu. Saalis oli yllätys. Se oli käpy. Käpy. Vegaaniaate varsin on saavuttanut Tyynen tietoisuuden myös. Noh käpy ei kelvannu kellekkään ja sattuuhan sitä virhearvioita ihe kullekkiin. Mutta oli se hieno käpy, se täytyy sannoo.


Tänä aamuna kun näitä kirjuuttelen ylös, pakkasta on parikymmentä astetta. Heräsin tännäänkin nenän piä jiässä ja sytytin heti leivinuuniin tulet. Inkeri, joka edellisessä elämässään on varsin asuna Espanjassa istahti heti leivinuunin etteen lämmittelemään. Inkeri on nähkääs sitä mieltä, että talaviulukoiluja ei tarvita. Ne ovat aivan turhia ja tassut kylymää. Ulukoilua vastaava toimenpide on nuuhkaista oven raosta paljonko on pakkasta ja vastaus on ylleensä, että liikoo. Onneksi on leivinuuni ja ikkunalauvan alla patteri. Siinä ikkunalauvalla voipi sopivasti makkuuttaa ihteensä puolet vuuesta. Tyyne, tuo kovin ulkokissa ikinä, ei myöskään viihy pihalla. Kovasti koitetaan käyvä mutta viien minnuutin päästä istutaan jo oven kahvalla oottamassa sissäänpääsyä. Meillä ei nähkääs ole ovikelloa, joita voisi kissaneiti rimpautella. Myöskään Peppi-koira ei niinkään välitä talaviolosuhteista paitsi jänisajon muodossa. Oven raosta voi ihan koittaa pissiä lirkitellä rappuselle tai padota pissaa niin kauan kuin vain rakko kestää. Navetan porukka ulukoiloo vain pikkusen ettei pääse sisätilat jäähtymään. Kovia pakkasia ei meillä tänä talavena ole ollutkaan, joten tännään on täys päivä. Pakastimet pittää sulattaa ja petivaatteet viiä pihalle. Aina jotakin ähvääriä täältä löytyy, jotenka adjö ja mukavoo päivää juuri siulle.





PS. Kasvatuksia ei ole vielä yhtään, chilit arvelin laittaa kasvamaan. Vain muutaman taimen, korkeintaan kymmenen. Myöskään kanalassa ei ole kasvatuksia menossa vaikka kovasti nuoriso yrittää hautoa. Ootellaan vähän lämpimämpiä kelejä niin on tipuilla sitten mukavampi asustella kanalassa.


Alla linkit muihen postauksiin aiheen tiimoilta.


Kasvuvyöhyke 1

Maijalassa https://www.maijalassa.com/haaveita-ruokaturvasta-ja-kestavammasta-maataloudesta/

Kakskulma https://kakskulma.com/miksi-kirjoitan-blogia/

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/maaliskuu2023/

Krutbacken https://www.krutbacken.fi/pienviljelyn-vaikutus-omaan-kulutukseen–suuntana-omavaraisuus-maaliskuu-2023


Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2023/03/suuntana-omavaraisuus-15-nalka-pois.html


Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2023-osa-3/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2023/03/pienviljelijan-ruokaturva.html

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/miksi-kirjoittaa-blogia

Caramellia https://caramellia.fi/maalis2023/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2023/03/suuntana-omavaraisuus-2023-osa-3-miksi.html

Evil dressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=17186

Sanni ja farmi http://www.sannijafarmi.fi/2023/03/suuntana-omavaraisempi-elama.html

Sininen tupa https://sininentupa.blogspot.com/2023/03/nalka-pois.html


Kasvuvyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/suuntana-omavaraisuus-23-bloggarin-oma-tarina/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2023/03/unelmana-omavaraisempi-elama-siemenet.html


Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2023/03/06/maaliskuu-23-miksi-blogi/





272 views5 comments

Recent Posts

See All
bottom of page